2013-12-10 Eduskunnan Apulaisoikeusasiamies

--001--

EDUSKUNNAN APULAISOIKEUSASIAMIES

Osoite: 00102 Eduskunta

Puhelin: (09) 4321

Sähköposti: oikeusasiamies@eduskunta.fi

Telefax: (09) 432 2268

Internet: www.oikeusasiamies.fi

Helsinki 10.12.2013 Dnro 3694/4/12

PÄÄTÖS KANTELUUN

1 KANTELU

VH (jatkossa kantelija), asiamiehenään JK, pyytää oikeusasiamiestä tutkimaan 2.10.2012 päiväämässään kirjeessään, onko Vantaan kaupunki menetellyt lainvastaisesti sille tehdyn muistutuksen käsittelyssä. Kantelija oli kantelun mukaan tehnyt 15.8.2012 muistutuksen apulaiskaupunginjohtajalle. Muistutuksen perusteena oli ollut koetapaamisen järjestämisen laiminlyönti.

    Kantelija oli lisäksi pyytänyt Vantaan kaupungilta selvitystä, miksi voimassa olevasta pakkokeinosta ei ollut toimitettu nimenomaista päätöstä muutoksenhakuohjeineen. Kantelija pyysikin muistutuksessaan toimittamaan tällaisen päätöksen muutoksenhakuohjeineen
    mahdollisimman pian.

Kantelija pyysi oikeusasiamiestä tutkimaan, onko hänen lapsen lapsensa OJ pakkokeinoasiassa noudatettu niitä säännöksiä, jotka oikeusjärjestyksessämme koskevat pakkokeinojen käyttöä? Onko Vantaan vammaispalvelu selvittänyt OJn tahtoa siten, kuin vammaispalvelulta on edellytetty? Kantelijan mielestä hänen perusoikeuksiaan loukataan,

    koska hänen ei anneta tavata lapsenlastaan. Kantelijan mukaan Vammaispalvelu ei voi vain luottaa asumispalveluntuottajan ilmoitukseen siitä, että OJn tahtoa on selvitetty, koska asiakkaan asuessa laitoksessa on ilmeistä, että asukas saa hyvää palautetta myötäillessään henkilöstön näkemyksiä.

2 SELVITYS JA VASTINE

Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan vanhus- ja vammaispalvelujen johtaja Matti Lyytikäinen antoi kantelun johdosta selvityksen 12.2.2013. Selvitykseen oli liitetty vammaispalvelujen palvelupäällikön Mikaela Westergårdin selvitys, ylilääkäri Tuomo Pöyryn 21.1.2013 päiväämä lääkärinlausunto, kehitysvammahuollon palvelu-

--002--

ja tukisuunnitelma 12.10.2012 sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös viranhaltijoiden päätösvallasta vammaispalveluissa.

Kantelija antoi vastineen saatuihin selvityksiin 22.3.2013.

Vantaan kaupungin avopalvelujen päällikkö Helena Lindell antoi asiassa pyynnöstä lisäselvityksen 3.10.2013. Lisäksi tämän asian esittelijä on kuullut avopalvelujen päällikköä Helena Lindelliä puhelimitse 25.10.2013.

Raution toimintakeskuksen toiminnanjohtaja Inkeri Vartiainen on ollut tämän kanteluasian käsittelyn aikana kahdesti puhelimitse yhteydessä tämän asian esittelijään 26.8.2013 ja 8.11.2013.

3 RATKAISU

3.1 Muistutukseen vastaaminen

Kantelijan mielestä hänen tekemäänsä muistutukseen oli vastannut väärä viranhaltija.

Vanhus- ja vammaispalveluiden johtajan Matti Lyytikäisen selvityksen mukaan Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisten viranhaltijoiden päätösvallasta on määrätty lautakunnan 1.10.2012 tekemällä päätöksellä. Päätöksen mukaan vanhus- ja vammaispalvelujen tulosalueen johtaja antaa vastauksen muistutukseen, joka koskee useampaa tulosyksikköä.

    Vammaispalveluiden palvelupäällikkö antaa vastauksen muistutukseen, joka koskee hänen alaistaan toimintaa. Kehitysvammahuollon palvelut kuuluvat selvityksen mukaan vammaispalvelujen palvelupäällikön alaisuuteen. Muistutukseen on selvityksen mukaan vastannut se viranomainen, jonka tehtäviin se kuuluu sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen mukaan.

Asiassa saadun selvityksen perusteella minulla ei ole aihetta epäillä, että muistutukseen vastannut viranhaltija olisi vastatessaan kantelijan tekemään muistutukseen ylittänyt toimivaltansa.

3.2 Kantelijan oikeus tavata lapsenlastaan

3.2.1 Muistutukseen annettu vastaus

Vammaispalvelujen palvelupäällikön Mikaela Westergård antoi muistutukseen vastauksen (vastauksessa ei ollut päivämäärää), jossa todetaan mm., että OJlle on tehty palvelusuunnitelma 2.9.2010, ja tuolloin OJ periaatteessa ilmaisi halunsa tavata mummoaan. Hän ei kuitenkaan tilanteissa, joissa tapaamista oli ehdotettu,

--003--

ollut halunnut tavata. Tällainen tilanne oli esimerkiksi keväällä 2011, jolloin hänelle esitettiin VHn kutsu tulla syntymäpäiville. Tapaamisia arvioidaan palvelusuunnitelman yhteydessä. Lokakuussa 2011 on käsitelty tapaamisasiaa, ja myös OJn edunvalvoja, Margit Mäkelä, on ollut läsnä. Tämän vuoden lokakuussa on tarkoitus järjestää tapaaminen OJn,

    hänen edunvalvojansa ja työntekijöiden kesken Vantaalla. Edunvalvoja on muutoinkin tavannut säännöllisesti OJa. Tapaamisasiaan otetaan kantaa palvelusuunnitelmaa tarkastettaessa, eikä tapaamisista tehdä päätöstä. Kaikkien osapuolten näkemys on, että sinänsä ei ole estettä sille, että VH tapaa OJa. Edellytyksenä on kuitenkin,

    että OJ haluaa näitä tapaamisia itse. Tähän asti hän on kieltäytynyt tapaamisista. OJn omaan tahtoon tulee kiinnittää huomiota, sillä OJ on jo 30-vuotias. Hänet tunnetaan toimintakeskuksessa hyvin, ja hän kykenee kommunikoimaan toimintakeskuksen henkilökunnan kanssa asianmukaisen tulkkauksen avulla. Edunvalvojan ja OJn kanssa työskentelevien /

    hoitavien tahojen näkemyksen mukaan OJ ei halua tavata mummoaan, eikä tapaamista nyt suunnitella. OJn vointi on tällä hetkellä hyvä, ja hän viihtyy asumisyksikössä. OJn edun mukaista ei ole jatkuvasti selvittää hänen mielipidettään tapaamisasiaan, sillä se hermostuttaa häntä. Kysymyksessä ei ole kehitysvammalaissa tarkoitettu rajoittaminen.

    Asiassa on mielestäni menetelty lain ja hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti, eikä asia anna puoleltani aihetta enempiin toimenpiteisiin"

3.2.2 Selvitykset ja vastine

Vanhus- ja vammaispalveluiden johtajan selvitys

Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan vanhus- ja vammaispalveluiden johtajan Matti Lyytikäisen minulle kantelun johdosta antaman selvityksen mukaan kantelijan lapsenlapsen oikeutta tavata sukulaisiaan ja läheisiään ei ole päätöksellä rajattu. Lapsen lapsi on tavannut kantelijaa viimeksi tammikuussa 2009.

    Selvityksen mukaan Raution toimintakeskuksessa tai Vantaan kaupungin taholta ei ole mielivaltaisesti estetty kantelijaa tapaamasta lapsenlastaan.

Vanhus- ja vammaispalveluiden johtajan Matti Lyytikäisen selvityksen mukaan Imatran kaupungin Honkaharjun terveysaseman ylilääkärin Tuomo Pöyryn 21.1.2013 antaman lääkärinlausunnon mukaan OJ hätääntyy helposti uusista asioista, tulee levottomaksi, ja lääkärin käsityksen mukaan pelkää joutuvansa muuhun laitokseen. Raution toimintakeskuksessa vierailevat henkilöt aiheuttavat OJssa ahdistusta ja pelkoa.

    Lääkärin arvion mukaan tapaaminen isoäidin kanssa aiheuttaisi todennäköisesti OJssa levottomuutta ja ahdistusta, kun pelko hoitopaikan vaihtumisesta taas heräisi. Selvityksen mukaan lääkäri arvioi, että tapaaminen isoäidin kanssa ei ole hyväksi OJn hyvinvoinnille.

--004--

OJn tahtoa tapaamisasiaan on selvityksen mukaan selvitetty Raution toimintakeskuksen ja edunvalvojan toimesta. Sekä edunvalvojan että Raution toimintakeskuksen henkilökunnan saaman käsityksen mukaan OJn ja kantelijan tapaaminen ei tällä hetkellä olisi OJn tahdon mukaista. Selvityksen mukaan OJ ahdistuu, kun tapaaminen kantelijan kanssa otetaan esille.

    Hänen käyttäytymisensä on tulkittu siten, että hän ei halua tapaamista. -

Lyytikäisen antaman selvityksen mukaan tapaamisia ei ole voitu järjestää, koska OJn katsotaan kieltäytyvän tapaamisista. Tapaamisia ei ole voitu järjestää hänen tahtonsa vastaisesti, ja koska niitä ei katsota hänen etunsa mukaiseksi. Selvityksen mukaan OJ on 30-vuotias kehitysvammainen mies, eikä hänen tahtoaan tässä asiassa voida sivuuttaa.

    Hänet tunnetaan toimintakeskuksessa hyvin, ja hän kykenee kommunikoimaan toimintakeskuksen henkilökunnan kanssa asianmukaisen tulkkauksen avulla.

Vammaispalvelujen palvelupäällikön selvitys

Vammaispalvelujen palvelupäällikön Mikaela Westergårdin selvityksen mukaan OJn tahtoa on selvitetty säännöllisesti asuinpaikan Raution toimintakeskuksen henkilökunnan sekä OJn edunvalvojan toimesta. Vantaan vammaispalveluista on molemmille tahoille annettu selkeä viesti, että tapaaminen tulee järjestää heti kun OJ sitä haluaa.

    Selvityksen antaja on saanut sekä asumisyksiköstä että edunvalvojalta tiedon, että tapaamisen järjestäminen ei ole asiakkaan edun mukaista. Palvelupäällikkö oli katsonut, että hän ei voi toimia edunvalvojan tahdon vastaisesti ja oli yrittänyt löytää palveluntuottajan ja edunvalvojan kanssa yhteistä näkemystä asiassa.

Asian pitkittyessä ja koska tapaamiset eivät toteutuneet, järjestettiin asiakkaan kuulemistilaisuus ja palvelusuunnitelmatapaaminen Vantaan vammaispalvelun toimistolla 12.10.2012. Selvityksen mukaan palvelusuunnitelmatapaaminen sujui hyvin siihen asti, kunnes palveluntuottajan - edustaja Inkeri Vartiainen ja Vantaan avopalveluiden päällikkö Helena Lindell menivät toiseen huoneeseen keskustelemaan palvelupäällikkö Mikaela Westergårdin ja edunvalvoja Margit Mäkelän kanssa isoäidin ja asiakkaan välisestä tapaamisesta.

    Tässä keskustelussa päätettiin toteuttaa valvottu tapaaminen 16.11.2012 OJn ja kantelijan välillä ja valvojana olisi Vantaan vammaispalvelujen avopalvelupäällikkö Helena Lindell. Vaikka OJ ei tiennyt keskustelun aihetta tai hänelle ei ainakaan sitä kokouksessa kerrottu, aiheutti hänelle edellä mainittujen henkilöiden poistuminen kokouksesta selvityksen mukaan ahdistusta ja siihen asti positiivinen tilanne muuttui palveluohjaajan näkemyksen mukaan ahdistavaksi.

    Selvityksen mukaan jälkeenpäin Inkeri Vartiainen oli kertonut, että kun hän poistui vammaispalvelun toimistosta OJn kanssa, tämä alkoi käyttäytyä aggressiivisesti ja ahdistuneesti toisin kuin muuten pääkaupunkiseudulla käynnin aikana.

--005--

Selvityksen mukaan tämän jälkeen vammaispalvelun toimistolla oli tavattu asumispalveluntuottajaa Inkeri Vartiaista ja asiakkaan edunvalvojaa 20.11.2012, koska palveluntuottaja oli tehnyt tapaamisen jälkeen suuren hinnan korotuspyynnön koskien asiakkaan asumista, hoivaa ja huolenpitoa. Perusteena hinnan korotuspyynnölle oli se,

    että asiakkaan psyykkinen kunto romahti 12.10.2012 pidetyn palvelusuunnitelmakokouksen jälkeen. Hinnankorotus perustui selvityksen mukaan asiakkaan erityisen tuen tarpeeseen sekä jatkuvien selvityspyyntöjen yms. aiheuttamaan työmäärään.

Vammaispalvelujen palvelupäällikön selvityksen mukaan edunvalvoja näkee asiakkaansa kannalta tärkeänä turvallisen ja asiakkaan kuntoa edistäneen asumismuodon jatkumisen. Selvityksen mukaan edunvalvoja - oli todennut, että isoäidin kanssa tapaamisia on aiemmin pyritty järjestämään, mutta OJ ahdistuu asian tullessa keskusteluun eikä halua lähteä tapaamisiin.

    Tapaamisia ei ole lähdetty järjestämään, koska ne on nähty asiakkaan tahdon vastaisina (edunvalvojan ja asumisyksikön toimesta). Toiminnanjohtajalla oli 20.11.2012 mukana myös lääkärinlausunto, jossa selvityksen mukaan mainitaan, että vieraiden tulo Raution toimintakeskukseen aiheuttaa OJssa ahdistusta. Näiden tietojen perusteella valvottu tapaaminen päätettiin perua ja asumisvuorokauden maksun korottamisesta sovittiin ja toiminnanjohtaja lupasi toimittaa palautetta tilanteen kehityksestä.

Selvityksen mukaan eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi päätöksen 31.12.2012 Vantaan vammaispalveluille, minkä perusteella Vammaispalvelut palasivat alkuperäiseen suunnitelmaan ja jatkoivat toteuttamaan valvottua tapaamista avopalvelujen päällikkö Helena Lindellin toimiessa valvojana. Tämä kuitenkin keskeytyi kun 21.1.2013 OJn lääkäri Tuomo Pöyry lähetti vammaispalvelun toimistolle lääkärinlausunnon,

    jossa toteaa, että OJn ja isoäidin tapaaminen ei ole hyväksi OJn hyvinvoinnille.

Vastineessaan kantelija pyysi oikeusasiamiestä kiinnittämään huomiota ylilääkäri Tuomo Pöyryn asemaan asiassa. Kantelijan mukaan asiassa aiemmin tapahtunut huomioiden ylilääkärin lausunnot ovat kyseenalaisia tässä tilanteessa. Vastineen mukaan ensiksi Pöyry kirjoitti vuoden 2009 alussa lääkärinlausuntoja, joissa totesi,

    että OJ oli joutunut 11.1.2009 kantelijan pahoinpitelemäksi tämän asunnolla. Kun asia eteni poliisille, muutti Pöyry lausuntoaan ratkaisevasti siten, että hän totesi olevan mahdollista, että mustelmat ovat syntyneet milloin tahansa 5-6 päivän aikana. Syyttäjä tekikin asiassa 21.11.2009 syyttämättä jättämispäätöksen Kantelijan näkemyksen mukaan Pöyry on asiassa tältä osin jäävi.

    Toiseksi Pöyry ei ole kehitysvammapsykiatrian asiantuntija vaan yleislääkäri. Asiassa olisi tullut käyttää kehitysvammalääketieteen erityispätevyyden ja kehitysvammapsykiatrian osaajia, tuettuna puhetulkkauksen ammattilaisten toiminnalla. Pöyryn 21.1.2013 antaman lausunnon johdosta kantelija totesi olevan ristiriitaista,

    että Pöyryn lausunnon mukaan OJn

--006--

fyysinen ja psyykkinen kunto oli koko ajan parantunut ja häiriökäyttäytymistä - ei ole ollut pitkään aikaan. Kuitenkin toimintakeskuksen johtaja Vartiainen ilmoitti Westergårdin lausunnon mukaan 20.11.2012, että OJn psyykkinen kunto olisi romahtanut 12.10.2012 pidetyn - kokouksen jälkeen eikä ollut palautunut entiselleen.

    Lisäksi vastineen mukaan Pöyry totesi, että OJ näyttää kuvakansiosta Raution toimintakeskusta kodiksi, ja olon siellä rauhalliseksi. Tähän huomiona kantelija totesi, että OJn tapa näyttää tiettyjä kuvia ei välttämättä ole hänen omaa kommunikaatiotaan vaan opittua peliä tai small talkia, josta hän saa hyvää palautetta.

    Kantelijan mukaan on kyseenalaista, että lääkärinä Pöyry väittää, ettei sillä, ettei OJ ole tavannut isoäitiään yli kolmeen vuoteen ole ollut OJn hyvinvoinnille haittaa. Lausunnosta ei käy ilmi, miten Pöyry on selvittänyt tätä asiaa. Edelleen jää epäselväksi, miten Pöyry voi ennustaa, että isoäidin tapaaminen aiheuttaisi OJssa levottomuutta.

    Esimerkiksi poliisin kuulusteluvideolla 2009 OJ viittoi, että haluaa soittaa isoäidille, mutta hän ei saanut sitä tehdä. OJ on varmasti huomannut, että kantelijasta puhutaan toimintakeskuksessa voimakkain tuntein ja mahdollisesti vihamielisesti. On selvää, että OJ varmasti ikävöi isoäitiä, joka on pitänyt hänestä huolta syntymästä lähtien,

    ja tämän nimen mainitseminen ahdistaa, kun hän tietää, ettei saa tavata isoäitiään.

Kantelijan mukaan asiakirjoista ei käy ilmi, miten OJn tahtoa on selvitetty ja yritetty selvittää. Asiakirjojen perusteella näyttää ilmeiseltä, että asianmukaista koetapaamista tai muutoin OJn tahdon selvittämistä ei ole tapahtunut. Kantelijan mukaan tosiasiassa Pöyry on nyt 21.1.2013 asettanut ajalliselta kestoltaan määräämättömän ja sisällölliseltä laajuudeltaan absoluuttisen kehitysvammalain 42 §:n mukaisen pakkotoimen,

    josta ei ole valitusoikeutta.

Kantelijan mukaan vanhus- ja vammaispalveluiden johtajan lausunnossa sekoittuvat valitettavalla tavalla OJn tulkitseminen ja hänen asumisyksikkönsä henkilökunnan ja edunvalvojan käsitykset. Puhevammaista henkilöä voidaan tulkata, mutta käyttäytymisen tulkitsemisessa ja erilaisten käsitysten esittämisessä OJn tahdosta ilmaistaan helposti tulkitsijoiden omia mielipiteitä.

Kantelija viittasi vammaispalvelujen palvelupäällikön Mikaela Westergårdin lausuntoon, ettei voi toimia edunvalvojan tahdon vastaisesti, todeten, että edunvalvojan tehtäviin ei varsinaisesti kuulu päättää siitä, kenen kanssa päämies seurustelee ja kenen kanssa ei. Kantelijan mielestä asiassa syntyy vaikutelma, että OJlle ei suoda tunteita ahdistua ja ikävöidä isoäitiään.

OJn kommunikaatiosta kantelija totesi, että autismin kirjoon sisältyy monenlaisia yksilöllisiä oireita. Tunnusomaisia ulospäin ilmeneviä piirteitä ovat muun muassa poikkeava sosiaalinen vuorovaikutus ja kommunikaatio; epätavalliset reaktiot aistiärsykkeisiin ja rajoittunut, stereotyyppinen käytös. OJn kehitysiäksi on arveltu 6-8

--007--

vuotta. Autistinen henkilö näkee ja ymmärtää kuvien merkityksen usein eri tavalla kuin muut ihmiset. Vastineen mukaan ei ole varmaa, onko kuvakommunikaatio OJn omaa kommunikaatiota, aitoa viestintää, vai opittua peliä. Tähän liittyy myös OJn kielellinen tausta, jossa taustalla on venäjänkieli (tunnekieli). Muun muassa Vantaan puheterapeutti Kati Malvila on 1.11.2006 arvioinut OJ OJn kommunikaatiota:

OJ on levoton sellaisissa tilanteissa, missä hän kokee itsensä epävarmaksi, tehtävät ovat liian vaikeita tai hän ei tiedä mitä vastapuoli odottaa häneltä. OJ kommunikoi ääntelyllä, katseella, ilmeillä, eleillä muutamilla viittomilla ja kuvakansion avulla. OJ tarvitsee kuvia niin ilmaisussaan kuin puheen ymmärtämisen tueksi.

    OJ vastaa kyllä nostamalla peukalonsa pystyyn ja ei kääntämällä peukalon alaspäin. Nämä vastaukset voivat olla toisinaan epävarmoja, sillä OJ vastaa useimmiten kyllä kaikkiin kysymyksiin. Autismin ydinongelmia on jaetun ymmärryksen puuttuminen. Autistisen henkilön ymmärrys maailmasta on erilainen kuin normaalisti kehittyneen

Kantelijan mukaan Rinnekodin johtaja-ylilääkäri LKT (kehitysvammalääketieteen erityispätevyyden omaava lastentautien erikoislääkäri) Markus Kasken lausunnossa todetaan, että OJn yleinen käsityskyky on selvästi alentunut ja että asioiden ymmärtämisen jäädessä hänellä puutteelliseksi saattaa se ilmetä taipumuksena myöntyvyyteen ja vastaukseen,

    jota hän arvelee kysyjän odottavan.

Vantaan kaupungin selvitys toimenpiteistä 12.2.2013 - 1.10.2013

Lisäselvityksen mukaan OJn tahtoa tapaamisasiaan oli selvitetty palvelusuunnitelma palaverissa 3.6.2013, jossa oli mukana hänen edunvalvojansa Margit Mäkelä, Raution toimintakeskuksen Inkeri Vartiainen, Vantaan kehitysvammahuollon palveluohjaaja Minttu Junela, - avopalveluiden päällikkö Helena Lindell sekä asiakkaan puhetulkki -

    Pirjo Pirkkalainen. OJ viittoi kahdesti keskustelun yhteydessä, ettei halua tavata kantelijaa, kun sitä häneltä kysyttiin.

Lisäselvityksen mukaan tapaamisoikeuden ja asiakkaan mielipiteen huomioimisen tarkentamiseksi konsultoitiin Rinnekodin ylilääkäri Pia Höglundia ja johtavaa psykologia Esa Chydeniusta. Konsultaatio toteutettiin kokouksessa 21.5.2013, jossa olivat mukana Vantaalta palvelupäällikkö Päivi Keskinen, asumispalvelupäällikkö Armi Rintala ja avopalvelujen päällikkö Helena Lindell.

    Ylilääkäri Pia Höglund ja johtava psykologi Esa Chydenius suosittelevat valvottuja tapaamisia OJn ja kantelijan kanssa 1-3 kertaa noin kuukauden välein ryhmäkodin ulkopuolella julkisissa tiloissa. OJlla on mahdollisuus kieltäytyä tapaamisesta ja hänellä on oikeus keskeyttää tapaaminen milloin tahansa halutessaan.

Lisäselvityksen mukaan tapaamisen järjestämiseksi asumispalvelupäällikkö Armi Rintala oli ollut yhteydessä Raution toimintakeskuksen

--008--

toiminnanjohtaja Inkeri Vartiaiseen. Hänelle oli esitetty tapaamisajankohtia, joita hän ei kuitenkaan ollut hyväksynyt. Toiminnanjohtaja Inkeri Vartiainen näkee OJlta tapaamishalukkuuden kyselyn kiusaamisena ja kertoo sen vaikuttavan OJiin epävarmuutta tuottavana asiana. Toiminnanjohtajalle oli ehdotettu tapaamista Imatralla 16.9.2013 asiakkaan asioissa.

    Vartiainen oli ilmoittanut, ettei ajankohta sovi ja uudeksi tapaamisajaksi oli sovittu 23.9.2013. Inkeri Vartiainen oli lisäselvityksen mukaan ilmoittanut, että hän haluaa tapaamisen toteutuvan Vantaalla. Tapaamiseen on suunniteltu asiakkaalle mahdollisuutta tavata niin halutessaan omaista. Asiasta tiedotettaessa palveluntuottajalle,

    on sovittu tapaaminen jälleen peruuntunut. Tämän jälkeen avopalvelujen päällikkö Helena Lindell ja asumispalvelujen päällikkö Armi Rintala olivat ilmoittaneet palveluntuottajalle valvontakäynnistä 23.9.2013. Selvityksen mukaan samana päivänä toteutettu valvontakäynnin yhteydessä käytiin myös keskustelua tapaamisesta.

    Inkeri Vartiainen kertoi lisäselvityksen mukaan yhteisenä mielipiteenään edunvalvoja Margit Mäkelän kanssa, etteivät tule tapaamista edistämään vedoten asiakkaan aikuisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Tapaamisessa Inkeri Vartiainen kertoi, että mikäli OJ ilmaisee toiveen tavata sukulaistaan, he pyrkivät sitä edistämään kuten muidenkin asiakkaiden kohdalla tehdään.

Avopalvelujen päällikkö kertoi lisäselvityksessään lähettäneensä 10.9.2013 kantelijalle kirjeen, jossa toivoi yhteydenottoa keskustellakseen tarkemmin tapaamisoikeudesta. Kantelija oli lisäselvityksen mukaan pyytänyt 20.9.2013 lähettämässään sähköpostiviestissään antamaan kirjeitse tiedon, mitä Vantaalla on päätetty lapsenlapsen tapaamisesta.

    Lisäselvityksen mukaan lakimies Mikael Valtomaalta on pyydetty apua vastauksen laatimiseen.

Kiinnitän Vantaan sosiaalitoimen huomiota siihen, että kantelija on vastustanut sitä, että hän ei ole päässyt tapaamaan erityishuollossa olevaa täysi-ikäistä lapsenlastaan. Koska OJ on [...  diagnoosi ...] niin tällöin kan­telijaan kohdistettu kielto tavata lapsenlastaan saattaa rajoittaa hänen oikeuttaan yhteydenpitoon OJiin tavalla,

    joka on saatava tuomioistuimen tutkittavaksi. Näin ollen viime kädessä Vantaan vammaistoimen tulee käsitykseni mukaan tehdä asiassa kantelijalle muutoksenhakukelpoinen päätös, jonka hän voi halutessaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tällöin tulee punnittavaksi sekä OJn että kantelijan perus- ja ihmisoikeudet asiassa sekä rajoituksen välttämättömyys kehitysvammaisen henkilön yksityisyyden,

    itsemääräämisoikeuden ja turvallisuuden takaamiseksi.

Asiassa saadun selvityksen perusteella katson jääneen epäselväksi sen, onko OJn mielipidettä selvitetty parhaalla mahdollisella tavalla. OJn itsemääräämisoikeus voi nähdäkseni olla esteenä sille, että hänen ja kantelijan välisiä tapaamisia ei järjestetä.

--009--

Saamani selvitys OJn toimintakyvystä, toiminnanjohtajan ja edunvalvojan näkemykset tapaamisista sekä Vantaan vammaispalveluiden selvitys huomioon ottaen, katson, että mikäli OJn ja kantelijan tapaaminen ei tule toteutumaan joulukuussa 2013, tulee Vantaan vammaispalvelun tehdä asiassa kantelijalle muutoksenhakukelpoinen päätös hänen oikeudestaan pitää yhteyttä sukulaiseensa,

    lapsenlapseensa OJiin. Koska Vantaan vammaispalvelut ovat pyrkineet aktiivisesti edistämään tapaamisen toteutumista, ei kantelu anna minulle tässä vaiheessa aihetta moittia Vantaan vammaistoimen menettelyä.

3.1 Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö

Suomen perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu.

Perustuslain 7 § turvaa jokaisen oikeuden elämään sekä henkilökohtaiseen Vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Perusoikeusuudistuksen esitöissä (HE 309/1993 vp) todetaan henkilökohtaisen vapauden olevan luonteeltaan yleisperusoikeus,

    joka suojaa ihmisen fyysisen vapauden ohella myös hänen tahdonvapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan"

Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

    Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi,

--010--

tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaan jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa oleva henkilö.

Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa säädetään erityishuollon antamisesta henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluksia.

    Pykälän 2 momentin mukaan erityishuollon tarkoituksena on edistää 1 momentissa tarkoitetun henkilön suoriutumista päivittäisistä toiminnoista, hänen omintakeista toimeentuloaan ja sopeutumistaan yhteiskuntaan sekä turvata hänen tarvitsemansa hoito ja muu huolenpito.

Kehitysvammalain 42 §:n mukaan erityishuollossa olevaan henkilöön saadaan soveltaa pakkoa vain siinä määrin kuin erityishuollon järjestäminen tai toisen henkilön turvallisuus välttämättä vaatii.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 4 §:n mukaan asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata, sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.

    Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.

Sosiaalihuollon asiakaslain 8 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan. Pykälän 2 momentin mukaan asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen.

    Sama koskee hänen sosiaalihuoltoonsa liittyviä muita toimenpiteitä. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu. Pykälän 3 momentin mukaan asiakkaan kuulemisesta ennen häntä koskevan päätöksen tekemistä säädetään hallintolaissa. Pykälän 4 momentin mukaan asiakkaan tahdosta riippumattomista toimenpiteistä sekä

--011--

asiakkaan hoitoon tai huoltoon liittyvistä pakotteista ja rajoituksista sekä niitä koskevasta päätöksentekomenettelystä sosiaalihuollossa on voimassa. mitä niistä erikseen säädetään.

Holhoustoimilain (442/1999) lähtökohtana on lievin mahdollinen puuttuminen henkilön toimintakelpoisuuteen. Edunvalvojan määrääminen ei lähtökohtaisesti estä henkilöä tekemästä oikeustoimia. Suomi on allekirjoittanut YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (30.3.2007) ja on siinä myös Euroopan Unionin kautta osallisena.

    Sopimuksen ratifiointi on vireillä. Se kuitenkin ilmaisee kansainvälisen oikeuden vammaisille turvaamia oikeuksia.

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 12 artiklan 3 kohta velvoittaa sopimuspuolia järjestämään vammaisille henkilöille tuen, jota he tarvitsevat käyttäessään oikeudellista kelpoisuutta. Sopimuskohta korostaa vammaisen henkilön tukemista siten, että hän voi käyttää itse oikeustoimikelpoisuuttaan sen sijaan,

    että laillinen edustaja, omainen tai muu läheinen tekee ratkaisut vammaisen henkilön puolesta. Vammaisen henkilön, joka kykenee ymmärtämään kyseessä olevan asian merkityksen, tahtoa tulee aina lähtökohtaisesti kunnioittaa. Sopimuskohta luo sopimuspuolille velvoitteen aktiivisesti tarjota sopimuskohdassa tarkoitettua tukea.

    Keinoja vammaisen henkilön valinnanvapauden vahvistamiseksi ovat mm. tuettu päätöksenteko. Päätöksenteossa tukeminen ei merkitse päätöksentekoa henkilön puolesta, vaan järjestelmällä on tarkoitus edesauttaa itsenäistä päätöksentekoa.

Edellä mainitun artiklan 4 kohdan mukaan sopimuspuolten tulee varmistaa, että oikeudellisen kelpoisuuden käyttöön liittyvät toimet antavat asianmukaiset takeet, joilla estetään väärinkäytökset. Näin varmistetaan, että henkilön oikeuksia, tahtoa ja mieltymyksiä kunnioitetaan niin, ettei eturistiriitoja tai asiatonta vaikuttamista esiinny.

    Lisäksi oikeudellisen kelpoisuuden käyttöön liittyvien toimien tulee olla oikeasuhtaisia ja kyseisen henkilön olosuhteisiin sovitettuja ja kestoltaan mahdollisimman lyhytaikaisia. Kohdassa turvataan se, ettei päätöksenteossa tukemista käytetä väärin. Järjestelmällä ei ole tarkoitus korvata vammaisen henkilön päätöksentekoa,

    vaan tuetun päätöksenteon toimien tarjoajalla on oltava velvollisuus kunnioittaa vammaisen henkilön oikeuksia, tahtoa ja mieltymyksiä. Kohdassa määrätään myös nimenomaisesti, että puolueeton taho, viranomainen tai oikeusistuin arvioi toimia säännöllisesti.

Vammaissopimuksen 19 artikla (eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä) korostaa vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta, valinnanvapautta ja osallistumista. Sopimuspuolet turvaavat tämän oikeuden muun muassa varmistamalla, että vammaisilla henkilöillä on oikeus valita asuinpaikkansa sekä se, missä ja kenen kanssa he asuvat,

    eivätkä ole velvoitettuja käyttämään tiettyjä asuinjärjestelyjä.

--012--

Artiklassa 22 turvataan vammaisten henkilöiden oikeus yksityiselämän, kunnian ja maineen suojaan. Artiklan mukaan vammaisen henkilön yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon tai muunlaiseen viestintään ei saa mielivaltaisesti tai laittomasti puuttua eikä hänen kunniaansa ja mainettaan saa laittomasti loukata.

Artiklassa 23 on kyse kodin ja perheen kunnioittamista ja siinä turvataan vammaisten henkilöiden oikeus yhdenvertaisesti muiden kanssa solmia avioliitto ja perustaa perhe, päättää vapaasti lastensa lukumäärästä sekä säilyttää hedelmällisyytensä.

Vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluista annetussa laissa (133/2010) säädetään Suomessa asuvan vammaisen henkilön oikeudesta Kansaneläkelaitoksen järjestämään tulkkauspalveluun. Lain mukaan tulkkauspalvelua järjestetään, jos vammainen henkilö ei saa riittävää ja hänelle sopivaa tulkkausta muun lain nojalla. Tulkkauspalvelua

    voidaan kuitenkin järjestää, jos muun lain nojalla annettavan palvelun saaminen viivästyy tai palvelun antamiseen on muu perusteltu syy. Oikeus tulkkauspalveluun on henkilöllä, jolla on kuulonäkövamma, kuulovamma tai puhevamma ja joka vammansa vuoksi tarvitsee tulkkausta työssä käymiseen, opiskeluun, asiointiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen,

    harrastamiseen tai virkistykseen. Lisäksi edellytyksenä on, että henkilö kykenee ilmaisemaan omaa tahtoaan tulkkauksen avulla ja hänellä on käytössään jokin toimiva kommunikointikeino.

Sosiaali- ja terveysministeriö on hallitusohjelman mukaisesti uudistamassa itsemääräämisoikeuteen liittyvää lainsäädäntöä. Se on heinäkuussa 2010 asettanut työryhmän valmistelemaan esityksen sosiaali- ja terveydenhuollon potilaiden ja asiakkaiden itsemääräämisoikeudesta ja sen rajoittamista koskeviksi säännöksiksi (STM067:00/2010).

    Työryhmän määräaikaa on jatkettu vuoden 2013 loppuun asti. Vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointi edellyttää muun muassa vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuteen kohdistuvia rajoituksia koskevien säännösten uudistamista.

Oikeuskäytäntöä

Aiemmat ratkaisuni asiassa

Ensimmäisessä päätöksessäni 27.5.2011 (dnro 3060/4/09) katsoin kantelijan antamien tietojen ja muun asiakirja-aineiston perusteella voivan olevan mahdollista, että kantelijan ja OJn välillä olisi sellainen henkilökohtainen side, jota koskee Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla ja perustuslain 10 §:ssä perusoikeutena taattu oikeus yksityiselämään.

    Toisaalta merkitystä on myös sillä, että täysi-ikäisenä OJ on ainakin vuodesta 2000 lukien asunut eri hoitokodeissa ja asumisyksiköissä. Kantelija ja OJ eivät siten ole tosiasiallisesti enää vuosiin viettäneet sellaista kiinteää, riittävän läheistä ja todellista perhe-elämää, jota ihmisoikeussopimuksen 8 artikla

--013--

suojaa. Asian arviointiin kuitenkin vaikuttaa myös se, että VH on ollut OJn edunvalvoja 9.2.2009 asti ja että OJ on täysi-ikäinen. mutta täysi-ikäisyydestään huolimatta tarvitsee jatkuvasti apua jokapäiväisissä toiminnoissaan (kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa tarkoitettuja palveluita).

Tämän kantelun arvioinnin lähtökohtana oli se, että yhteydenpidon rajoittamisesta oli tehty kantelijalle osoitettu päätös. Tämän vuoksi asiassa ei ole lähdetty erikseen arvioimaan sitä, olisiko tällaisesta yhteydenpidon rajoittamisesta tullut tehdä päätöstä edunvalvojan asemassa olevalle isoäidille.

Tässä päätöksessäni toin esille myös lainsäädännön puutteet seuraavasti: Tällä hetkellä kehitysvammahuollossa käytettävien rajoitusten olennainen sisältö, niiden laajuus ja täsmälliset edellytykset eivät käy ilmi kehitysvammalaista (42 §) sillä tavalla kuin perustuslaki edellyttää perusoikeuksia rajoitettaessa. Kehitysvammalaki on säädetty ennen Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimusta ja perusoikeusuudistuksen voimaantuloa.

    Lakia ei siten ole arvioitu perus- ja ihmisoikeuksien asettamien vaatimusten valossa. Nykyisin perusoikeuksien rajoittamiselta edellytetään perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä ensinnäkin, että rajoitusten tulee perustua eduskunnan säätämään lakiin ja niiden olennaisen sisällön tulee ilmetä laista. Tähän liittyy myös kielto siirtää perusoikeuksien rajoittamista koskevaa toimivaltaa lakia alemmalle säädöstasolle.

    Rajoitusten on oltava tarkkarajaisia ja riittävän täsmällisesti määritettyjä, eli rajoitusten olennaisen sisällön tulee ilmetä laista. Lisäksi rajoitusperusteiden tulee olla hyväksyttäviä eli rajoittamisen tulee olla painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima, tavallisella lailla ei voida säätää perusoikeuden ytimeen ulottuvaa rajoitusta,

    rajoitusten on oltava suhteellisuusvaatimuksen mukaisia eli niiden tulee olla välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Lisäksi perusoikeuksia rajoitettaessa on huolehdittava riittävistä oikeusturvajärjestelyistä eivätkä rajoitukset saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa (ks. PeVM 25/1994 vp, s. 4-5)"

Toisessa päätöksessäni 31.12.2012 (dnro 1790/4/11) arvioin, että OJn tahdonilmaisun luotettavuus ei ollut yksiselitteinen, koska OJn tahdonmuodostus voi olla vaikutteille altis. Kantelija oli antamassaan vastineessa todennut, että OJ ei kommunikoi puheella ja että hän pyrkii vastaamaan peukalo ylös tai alas sen mukaan kuin olettaa kysyjän haluavan.

    Toimintakeskuksen toiminnanjohtaja oli kesällä 2011 antamassaan selvityksessään todennut, että OJn ja kantelijan tapaamiset eivät tule toteutumaan toimintakeskuksessa kantelijan ja henkilökunnan keskinäisen luottamuspulan vuoksi. En pitänyt tätä perustetta hyväksyttävänä ja nähdäkseni tällä asenteella voi olla merkitystä OJn tahdonmuodostuksen tulkintaan.

    Katson olevan mahdollista, että henkilökunnan kielteiset kokemukset kantelijasta voivat vaikuttaa siten, että OJn voi olla vaikea oma-aloitteisesti ilmaista haluaan tavata kantelijaa. Aiempien

--014--

kantelijan kanteluiden perusteella minulle on muodostunut kuva siitä, että kantelijan ja OJn kanssakäyminen on ollut ennen vuotta 2009 tiivistä. Tämän jälkeen on kuitenkin ollut selvityksen mukaan tapahtumia, jotka ovat voineet vaikuttaa OJn tahtoon tavata kantelijaa, mutta on ollut myös muita seikkoja, jotka ovat voineet vaikuttaa OJn tahdonmuodostuksen tulkintaan kuten OJn kodin henkilökunnan yleinen suhtautuminen kantelijaan.

    Tässä päätöksessäni esitin käsitykseni siitä, että kantelija ja OJn tapaaminen tulisi järjestää kokeiluluonteisesti valvotuissa olosuhteissa.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös

Korkein hallinto-oikeus katsoi syyskuussa 2013 (KHO:2013:142) antamassaan ratkaisussa, että A:n oikeutta pitää yhteyttä hänen asumispalveluyksikössä asuvaan, aikuiseen kehitysvammaiseen poikaansa rajoitettiin sosiaalityöntekijän allekirjoittamasta neuvottelumuistiosta ilmenevällä tavalla. Korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan,

    että kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain säännökset yhteydenpidon rajoittamisesta olivat puutteelliset.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei hallinto-oikeuden olisi tullut jättää A:n vaatimuksia tutkimatta, vaikkei neuvottelumuistiota voitu pitää valituskelpoisena päätöksenä. Päätöksen mukaan A oli esittänyt ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan tulkintakäytännössä tarkoitetun perusteltavissa olevan väitteen siitä, että hänen ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaista perhe-elämän ja yksityiselämänsä suojaansa loukataan.

    Ihmisoikeussopimuksen 13 artiklasta johtui, että A:lle oli asiassa taattava tehokas oikeussuojakeino. Perustuslain 21 §:stä ilmeni, että jokaisen on voitava saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Koska A:lla ei ollut käytettävissään muuta tehokasta oikeussuojakeinoa eikä muuta keinoa saada oikeussuojapyyntöään tuomioistuimen tutkittavaksi,

    hallinto-oikeuden, joka oikeusjärjestyksen mukaan oli yleensä toimivaltainen tutkimaan hallintovalituksia päätöksistä, joilla yhteydenpitoa rajoitetaan muun lainsäädännön nojalla, ei olisi tullut jättää A:n vaatimuksia tutkimatta.

Korkein hallinto-oikeus oli tutkinut A:n vaatimukset. A:n ja hänen poikansa välistä yhteydenpitoa oli sittemmin rajoitettu hallintopäätöksellä. A:n oikeussuojan tarve korkeimmassa hallinto-oikeudessa koski siten enää tuota päätöstä edeltänyttä aikaa. Korkein hallinto-oikeus vahvisti antamassaan päätöksessä, ettei A:n oikeutta pitää yhteyttä poikaansa ollut voitu rajoittaa pidetyn neuvottelun eikä siitä tehdyn muistio perusteella.

3.2 Kannanotto

Kuten olen aiemmassa päätöksessäni (31.12.2012) todennut, mielestäni OJn tahdonilmaisun tulkinnan luotettavuus ei ole yksiselitteinen. OJ on keskivaikeasti älyllisesti kehitysvammainen henkilö ja tästä johtuen hänen tahdonmuodostuksensa voi olla vaikutteille altis.

--015--

Tässä päätöksessä totesin, että toimintakeskuksen henkilökunnan ja kantelijan välinen luottamuspula ei voi olla nähdäkseni este sille, että asiassa järjestettäisiin OJn ja kantelijan välinen kokeiluluonteinen tapaaminen valvotuissa olosuhteissa kuten Vantaan vammaispalvelut ja aiemmin myös Etelä-Suomen aluehallintovirasto oli esittänyt.

    Tuolloin Vantaan Vammaispalvelut ja aluehallintovirasto katsoivat, että kantelijan ja OJn tapaaminen tulisi järjestää kokeiluluonteisesti valvotuissa olosuhteissa ja arvioida sen pohjalta tapaamisen mahdolliset vaikutukset OJn hyvinvointiin.

Nyt saamani selvityksen mukaan Vantaan kaupunki on syksyllä 2013 pyrkinyt järjestämään OJn ja kantelijan tapaamista siten, että asiassa on oltu yhteydessä OJn asuinyksikön toiminnanjohtajaan. Hänelle oli esitetty tapaamisajankohtia, joita hän ei ollut kuitenkaan hyväksynyt. Sekä toiminnanjohtaja että OJn edunvalvoja ovat sitä mieltä.

    etteivät he tule kantelijan ja OJn tapaamista edistämään vetoamalla asiakkaan aikuisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Heidän mukaansa mikäli OJ ilmaisee toiveen tavata kantelijaa, he pyrkivät sitä edistämään kuten muiden asiakkaiden kohdalla tehdään. Korostan, että vammaisen henkilön, joka kykenee ymmärtämään kyseessä olevan asian merkityksen,

    tahtoa tulee aina lähtökohtaisesti kunnioittaa.

Vantaan kaupunki oli lisäselvityksensä mukaan konsultoinut Rinnekodin ylilääkäriä ja johtavaa psykologia tapaamisoikeuden ja asiakkaan mielipiteen huomioimisen tarkentamiseksi. Kyseiset asiantuntijat suosittelivat valvottuja tapaamisia OJn ja kantelijan kanssa 1-3 kertaa noin kuukauden välein ryhmäkodin ulkopuolisissa tiloissa siten että OJlla on mahdollisuus kieltäytyä tapaamisesta ja hänellä on oikeus keskeyttää tapaaminen milloin tahansa halutessaan.

Mikäli OJn ja kantelijan välistä tapaamista ei järjestä, tulee viime kädessä Vantaan kaupungin tehdä asiassa kantelijalle valituskelpoinen päätös, josta ilmenee ne perusteet, joiden johdosta tapaamista ei ollut järjestetty. Tapaamisen estymisen syynä voi olla OJn ilmaiseman mielipide.

Puhelimitse avopalvelujen päälliköltä Helena Lindelliltä joulukuussa 2013 saadun tiedon mukaan hän oli tavannut kantelijaa ja keskustellut mm. tapaamisen toteutuksesta. Lisäksi avopalvelujen päällikkö Lindell ilmoitti olleensa yhteydessä edunvalvojaan ja toimintakeskuksen toiminnanjohtajaan. Yhteydenottojen tarkoituksena on ollut valmistella tulevaa kantelijan ja OJn tapaamista.

    Viimeisen tiedon mukaan tapaaminen tullaan toteuttamaan OJn isoäidin äidin luona hoivakodissa joulukuun puolen välin jälkeen.

Toiminnanjohtaja Inkeri Vartiainen kertoi 8.11.2013 käydyssä puhelinkeskustelussa, että OJ ei halua tavata kantelijaa. Toiminnanjohtajan kertoman mukaan OJn oli ilmaissut tahtonsa selvästi.

--016--

4 TOIMENPITEET

Lähetän Vantaan kaupungin vammaispalveluille tiedoksi kohdassa 3.2 esittämäni käsitykseni siitä, että kantelijaan kohdistettu kielto tavata lapsenlastaan saattaa rajoittaa hänen oikeuttaan yhteydenpitoon lähisukulaiseen OJiin tavalla, joka on saatava tuomioistuimen tutkittavaksi. Näin ollen viime kädessä Vantaan sosiaali-

    ja terveydenhuollon toimialan tulee käsitykseni mukaan tehdä asiassa kantelijalle muutoksenhakukelpoinen päätös, jonka hän voi halutessaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Apulaisoikeusasiamies

Maija Sakslin

Oikeusasiamiehensihteeri

Minna Verronen

--017--

--018--



Huomioita ja pohdiskeluja

Raution toimintakeskus

  • Sama toimintamalli on jo tuttu niille, jotka ovat seuranneet tätä prosessia pidemmän aikaa. – Ei niin isoa viskaalia ole, etteikö toimintakeskuksen ankara ja isällisen ohjaava käsi puuttuisi tapahtumien kulkuun.
    • Käyttääkö se saamansa lisäresurssit taisteluun tapaamisen estämiseksi?
    • Toimintakeskus ei siis käytä mitään resursseja kenenkään asukkaansa tapaamisten järjestelyihin. – Ovatko tapaamiset maksullisia omaisille? Johan oven avaaminenkin on tapaamisen edistämistä.
    • Jos tapaamiset ovat maksullisia, miksi siitä ei kerrota omaisille? Pääsevätkö muiden asukkaiden omaiset maksua vastaan tapaamaan lähimmäisiään, mutta VHlle ei sitä sallita? Onko pelko siitä, että maksusta saatetaan valittaa viranomaiselle.
    • Asukkaat eivät tietenkään ole laitoksen asiakkaita vaan kunnat ja ne yksityiset, joilla on rahaa.
    • Valvontakäynti oli siis kiireellinen. Mitkä ovat ohjeistuksen mukaiset syyt kiireellisen valvontakäynnin suorittamiseen?
  • Kiireellisestä valvontakäynnistä on epäilemättä tehty ilmoitus toiminrtakeskuksen valvonnasta vastaavalle taholle. Löytyykä tällainen ilmoitus Imatran kaupungin tai lääninhallituksen diaareista? Onko ilmoituksen saapuminen salassa pidettävä tieto?
  • VHn porttikielto toimintakeskukseen.
  • On ehdottomasti suojeltava toimintakeskuksen omistajan oikeutta asettaa porttikielto kenelle tahansa haluamalleen henkilölle. Omistusoikeus on yksi ihmisoikeuksista ja siten loukkaamaton. Porttikiellosta luonnollisesti päättää Satakielen laulun hallitus.
  • 12.01.2009 tehdyssä nauhoituksessa Inkeri Vartiainen sanoo:
  • Olegin tapaamiset ei tule olemaan tässä talossa ikinä.
  • Koska Raution toimintakeskus ei ole viranomainen, se saanee syrjiä asukkaita (ja välillisesti heidän omaisiaan) sillä perusteella, että heidän omaisensa asioivat viranomaisten luona laillisissa, vaikkakin valittamiseen liittyvissä, tarkoituksissa. Vantaan kaupunki sen sijaan on viranomainen.

Vantaan kaupunki

  • Kiireellisestä valvontakäynnistä on epäilemättä tehty ilmoitus toimintakeskuksen valvonnasta vastaavalle taholle. Löytyykö tällainen ilmoitus Imatran kaupungin tai lääninhallituksen diaareista? Onko ilmoituksen saapuminen salassa pidettävä tieto?
  • Koska Raution toimintakeskus ei ole viranomainen, se saanee syrjiä asukkaita (ja välillisesti heidän omaisiaan) sillä perusteella, että heidän omaisensa asioivat viranomaisten luona laillisissa, vaikkakin valittamiseen liittyvissä, tarkoituksissa. Vantaan kaupunki sen sijaan on viranomainen.
  • Onko sitten hyvän hallintotavan mukaista tällä tavalla ulkoistaa kaupungin syrjivä tahto palvelun tuottajalle?

  • On ehdottomasti suojeltava toimintakeskuksen omistajan oikeutta asettaa porttikielto kenelle tahansa haluamalleen henkilölle. Omistusoikeus on yksi ihmisoikeuksista ja siten loukkaamaton. Porttikiellosta luonnollisesti päättää Satakielen laulun hallitus.
  • Tästä olisi kirjattava toimintakeskuksen hallituksen päätös. Muuten kiinteistön käyttö luisuu henkilökunnan mielivallan alle.

OJ

Raution toimintakeskuksen ja VHn välinen kärhämä sai alkunsa, kun VH

Ihmisoikeudet

Menettääkö henkilö ihmisoikeutensa päädyttyään toisten holhoamaksi?

  • Tilalle astuu vahvemman oikeus. Sitä voidaan kuvata eri ilmaisuilla. Yksi niistä on henkilökunnan etu ja mukavuus. Tiukkalinjaisimmat sanovat: henkilökunnan turvallisuus käy kaiken edellä; tai: hoitavan henkilökunnan eduista ei voida tinkiä.

Myös laissa on lueteltu oikeuksia. – Vaikkapa kirjesalaisuus.

  • Miten OJ:n tapauksessa viestien vastaanottaminen ja lähettäminen on turvattu? Onko kanssakäyminen ulkomaailman kanssa valvottua? Tarkastetaanko hänelle saapuva posti ennakolta? Sensuroidaanko posti sisällön perusteella? Pidetäänkö postin sensuroinnista minkäänlaista pöytäkirjaa, johon merkitään muun ohella sensuroinnin peruste.
  • Sensurointikäytäntöön lienee saatavissa valmiita toimintamalleja esimerkiksi vankiloista. Onhan kyseessä pakkotoimi henkilön eristämiseksi ulkomaailmasta.
Comments