Hilma-Marian tarina, Osa 1

Inkerinsuomalainen äitini Hilma-Maria Heistonen muistelee mielellään lapsuuttaan, mutta monet muut elämän järkyttävätkin tapahtumat ovat jääneet hämärän peittoon.

Hän syntyi tsaarinvallan aikana 23 maaliskuuta 1913 Lempaalan kunnassa Oinaalan kylässä.

Lapsuus oli onnellinen, perheessä oli kymmenen lasta, mukana ottopoika, isä, äiti ja mummo.

-Lapsuudesta minulla on hyviä muistoja, paitsi se, että äitimme kuoli noin 40-vuotiaana.Meitä jäi neljä tyttölasta, Amalia,Lyyti, Anni ja minä.Olin silloin noin 4 vuotias, vanhin taisi olla kuusivuotias. Isä oli silloin jossain sodassa, mutta pääsi kotiin,kun lapset jäivät orvoksi.Isä otti perheeseen ottopojan, joka myöhemmin pelasti hänet vangitsemisesta, kun alkoi joku terrori. Hän pääsi sellaiseen virkaan, jossa laadittiin vangitsemislistoja, ja hän onnistui pelastamaan isän, poistamalla Simo Heistosen nimen listalta.Pian isä toi 18-vuotiaan Varpu-nimisen naapuritytön vaimoksena.

-Kysyimme häneltä, neljä tyttöä, että saammeko kutsua äidiksi. Siihen hän vastasi " No äidiksihän mina tulinkin!"

-Uusi äiti synnytti vielä neljä poikaa, Arvin, Sulon,Viljamin, Einon ja Lempi-tytön, jota me kovin rakastimme. Muutenkin me vanhemmat tytöt pidimme huolta nuoremmista lapsista, koska isä ja äiti tekivät kovasti työtä.

-Perhe tuli toimeen hyvin. Oli oma karja ja peltotyöt. Koska isä ja äiti tekivät kovin työtä, isommat lapset hoitivat pienempiä ja auttoivat kotitöissä.

-Muistaakseni meillä Arvilassa-niin kutsuttiin meidän pientä kartanoamme, oli silloin kuusi lehmää ja lampaita, oma hevonen, taisi olla kaksikin. Isämme teki suurelle perhelle kaikki itse: reestä ja rattaista kenkiin ja turkkiin.

Talvella hän matkusti Pietariin heinätorille ( Sennaja ploshadj) myymään heinää ja maito-ja lihatuotteita, sieltä toi tarvittavaa tavaraa ja ruokaa.

-Muistan nytkin kuin katsoimme verhottomasta ikkunasta ja odotimme isää ja, ehkä sieltä on jäänyt mieleeni pieni runo.

"Lunta sataa tuiskuttaa ummessa on tie. Missä lienee isäkulta eksynytkö lie?" 

Isäkulta tuli aina kotiin, jossa sitten lapset ympyröivät häntä ja odottivat tuliaisia.
-Isäni ei koskaan kenellekään huutanut tai ollut vihainen, hän oli aina naurusuulla ja hänen siniset silmänsäkin aina hymyilivät. Mutta mummo (ämmä) kuritti lapsia ja kovasti, hänellä oli aina vitsa esiliinan alla kun hän lähestyi "antamaan vitsaa" tottelemattomille.

- Me kuitenkin menimme karkuun sängyn ale, josta hän ei pystynyt meitä saamaan esille. Me myös puolustimme pienempiä sisaruksiamme ja emme antaneet heitä rangaistaa. Minä sain vitsaa monta kertaa, koska taisin olla tottelematon ja itsepäinen.

Raja erotti Suomesta.

Vuonna 1917 vedettiin Suomen ja Venäjän välinen raja ja Heistosen jäivät Venäjän puolelle.

Hilma-Maria Heistonen ehti käydä kolme luokkaa suomenkielistä koulua, joka sitten suljettiin ja suomenkielinen opetus lopetettiin.

-En ehtinyt käydä rippikoulua, kun Lempaalan kirkko hajotettiin ja nuori pappi Aatami Kuortti vangittiin ja vietiin Siperiaan. Vuonna 1911 syntynyt Lyyti-siskoni ehti käydä rippikoulun ja konfirmaation Lempaalan kirkossa.

Suomen ja Venäjän raja meni jokea pitkin, joten nuoret miehet uivat rannaista toiseen ja jopa oli keksitty laulukin : "Rajajoen yli uin, Hospoti pomilui! Nyt minä olen siellä Suomessa. Siell" on nätti devushkaa, siell" on paljon hlepuskaa, siellä ompi Ivanalla harasho.", näin siis tarinoi äitini Hilma-Maria Heistonen...ja tarinat jatkuu..
Comments