Karjalassa kajahti kohdallamme!
Usko tai älä! Imatralla kaapattiin vammainen lapsenlapsi isoäidiltä tekstiviesti-ilmoituksella.
Olimme hyvin toiveikkaita vammaisen tyttärenpokani kanssa saatuani hänelle asunnon erässä toimintakeskuksessa Imatralla, jonne muutimme maaliskuussa 2008.
Alku näytti ihan mukavalta ja olimme molemmat onnellisia ja saimme tavata toisiamme minun luonani tai kävin hänen luonaan toimintakeskuksessa. Olen hänen ainoa elossa oleva lähiomainen ja olen seurannut hänen kasvuaan ja kehitystä syntymästä asti.Tunnen tyttärenpokani erittäin hyvin ja pian huomasinkin käydessäni siellä, että hän oli mielestäni monesti kovassa lääketokkurassa. Hoitohenkilökunta vakuutti, ettei mitään ylimääräistä lääkitystä anneta. Tein toiminnanjohtajalle selvityspyynnön omaiseni lääkityksestä, ei vastausta, tein muistutuksen ja sitä seurasi tekstiviestillä tullut tapaamiskielto ja rikosilmoitus, jossa minua syytettiin omaiseni poskessa ollesta mustelmasta…ja ajojahti alkoi!
Potilaslaki, sosiaalihuollonlaki,edunvalvontalaki edellyttävät ja mahdiollistavat omaisille oikeuden toimia vammaisen puolestapuhujana ja antavat oikeuden tutustua vammaista asiakasta koskevan asiakastiedostoon. Käytäntö on kuitenkin toinen, omaisten pyytämiä hoitoraporteja ja lääkelistoja ei useimmiten anneta nähtäväksi. Pimittely synnyttää epäilystä ja jos ilmapiiri ei ole läpinäkyvä., niin kannataa toimia. ”Ei ole suurempaa pelkuruutta kuin se, että nähdessään epäkohdan ei tee mitään” ( Tarja Tallgvist).
Lääkkeillä turruttaminen tuntuukin olevan joissakin laitoksissa ja asuinyksiköissä ensisijainen käytäntö. Lääkkeettömien vaihtoehtojen käyttö, ympäristön muokkaaminen ja asiakkaan kommunikaation kehittäminen ovat työläitä vaihtoehtoja. Helpomi on työntekijöille pitää kehitysvammainen kemiaalisissa kahleissa ja piilouutua vaitiolovelvollisuuden taakse, jos omainen tulee kyselemään.
Oli kaunis talvipäivä 11.1.2009 kun saattelin rakasta tyttärenpokaani, nyt jo 27 vuotiaasta nuorta miestä viikonloppulomalta takaisiin palvelukeskukseen. Viikonloppu meillä meni hienosti ja hän hieman vastusteli lähteä asuntolaan, mutta jäi mielellään, koska uskoi, että seuraava viikonloppu on taas meidän yhteinen, mutta toisin kävi…
Tyttärenpokani kaappaus ja minulle asetettu tapaamiskielto tapahtui valhellisin väittein ja perättömän ilmiannon perustella 12.1.2009 ja vaikka syyttäjä vapautti minut epäilyistä 20.11.2009., käräjäoikeus 28.8.2009 kuitenkin poisti minulta edunvalvojuuden, koska olin epäilty pahoinpitelystä. Lääninhallitus, nykyinen AVI ilmoitti, ettei minulla ole lähestymiskieltoa tyttärenpokaani. 20.11.2009 kunnan palveluohjaajan kirjasi tyttärenpokaani tuki-ja palvelusuunnitelmaan,että :.” Poika ilmaisi haluavansa tavata mummoaa. Hän halua tavata Violaa joko satakielessä tai käydä kahvilassa tai käydä kävelyllä”. Ja vaikka käräjätuomari totesi toimintakeskuksen toiminnanjohtajan ilmoituksen mukaan, etten enää ole tapaamiskiellossa tyttärenpokaani, kuitenkin sama yksityinen toimintakeskus Imatralla pitää tyttärenpokaani isoäidiltä suljettujien ovien takana, eikä anna hänelle mahdollisuutta tavata minua isoäitiään. En ole tavannut häntä kertaakaan 22.11.2009 jälkeen.
Onko mitään niin salattavaa toimintakeskuksessa tyttärenpokaani kohdalla, että täytyy nostaa tällainen voimakas ja uuvuttava ajojahti isoäitiä vastaan ja estää normaali kanssakäyminen sukulaisten kesken.?
Tässä toivottomassa taistelussa omaiseni elämän puolesta, ehkä syy tähän totaaliseen poissulkemiseen vammaisen lapsenlapseni elämästä on joko vahva syrjintä ja viha kansalaisuutamme kohtaan tai sitten olen uskaltanut ja onnistunut pelkomaan palvelukodissa sellaisia salaisia asioita , josta pitää vaieta, lääkkeiden väärinkäyttöä tai mustelma vammaisen omaiseni poskessa, jonka ilmestymistä kukaan ei tiennyt mitään ja /tai työntekijän syyllisyyden peittämiseksi, koska syylliseksi yritettiin leimata omainen.
Mielestäni tässä törkeästi rikotaan kehitysvammaisen kansalaisen perusokeuksia! Perustuslain §7 ” Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen..Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta”.
Rikotaan myös EU:n Perusoikeus kirjan 6 artiklaa - Oikeus vapauteen ja turvallisuuteen.
7 artikla -Yksityis - ja perhe - elämän kunnioittaminen.