Nouse Inkeri
22.10.2011 14:35
======= ======= ======= ======= ======= ======= Nouse Inkeri ja herää työhön, aamun koi jo sulle heijastaa! Lauloimme innokkaasti ”nouse Inkeriä” 1980-luvulla kun vapaammat tuulet alkoivat puhaltaa jähmettyneessä Neuvostoliitossa Mihail Gorbatsovin Perestroikan seurauksena. Ei enää heijasta ”aamun koi” Inkerin kansalle! Ja nouseeko se vielä koskaan? Kaikkien vuosisatojen kärsimysten jälkeen tuntui siltä, että alkoi myös Inkerin suomalaisten voimakas kansallinen itsetunnon nousu ja avautuivat mahdollisuudet elpymiseen. Olen itse ollut sen voimakkaan kansallisen nousun
silminnäkijänä ja todistajana.Tämä kausi mursi vaikenemisen ja pelon
muurit Inkerin kansalle. Sen aloitti Neuvostokarjalassa Petroskoissa
ilmestyvä Punalippu-kulttuurilehti, joka kertoi ensimmäisen kerran
avoimesti , mitä Inkerin kansalle oikein oli neuvostovallan aikana
tapahtunut. Se oli erittäin tärkeä inkerinsuomalaisille, koska heidän
kärsimyshistoriastaan virallisesti ja avoimesti kerrottiin.
Välittömästi tämän jälkeen perustettiin Inkeri-liitot Virossa, Leningradissa ja Karjalassa, jotka saivat puolivirallisen aseman. Vuonna 1989 liitot järjestivät yhteistyössä ensimmäistä kertaa 61-vuoden tauon jälkeen kesäjuhlat Keltossa, jonne saapui nelisentuhatta henkeä eripuolilta Neuvostoliittoa ja myös Suomesta ja Ruotsista Neuvostoliiton sorruttua tuntui siltä, ettei muodollisia esteitä inkerinsuomalaisen kulttuurin elpymiselle enää ollut. Kyse oli halusta ja taloudellisista mahdollisuuksista. Mutta unelma asettua ”Omal maal..” murentui Mauno Koiviston lausumalla : ”annetaan tulla, vaikka tulisi mittatappiotakin”.
Arvo Survo ”Omal maal..”? Pelkkä presidentin ajatus johti siihen, että paluumuutto-järjestelmä pantiin pystyyn, mitään kyselemättä ja epäilemättä. Neuvostoliitossa asuville suomalaisille annettiin paluumuuttaja status - siis oikeus palata ”historialliseen kotimaahansa”. Se oli mielestäni täysin väärin! Suomi ei ole meille ”historiallinen kotimaa”, koska me emme olleet täältä lähteneitä vaan suomensukuisia muualla syntyneitä ja kasvaneita. "Minne he lähtisivät?" Inkeriläisten paluumuutto Neuvostoliitosta Suomeen alkoi 1990 Mauno Koiviston päätöksellä. "Kyse on verrattain vaatimattomista mittauhteista." Miksi lähdimme Suomeen?- kysyn itseltäni.
Ensiksi täytyy sanoa, että vapaammat tuulet Neuvostoliitossa”hurmasivat” ja emme ehtineet sitä kunnolla ymmärtämään kun avautuivat leveästi ”portit” Suomeen. Tietenkin Suomeen veti parempi elintaso ja elämisen laatu ja turvallinen tulevaisuus lapsille ja perheelle. 1990-luvun aikana, erityisesti alkuvuosina, Suomeen muutto rasitti inkerinsuomalaisten kansallista työtä, kun muuttajina oli runsaasti hyvin koulutettua kaksikielistä nuorta väkeä, jota toki olisi tarvittu kotiseututyössä Venäjällä Suurempi osa meistä ei ole siis mitenkään paluumuuttajia! Mistä periaatteessa paluumuuttoajatus lähti liikkeelle? Tohtori Kimmo Rentola esitti 2009 ilmestyneessä suojelupoliisin historiikissa Ratakatu 12 väitteen, jonka mukaan KGB:n Helsingin päällikkö Feliks Karasev olisi esittänyt asian ensi kerran Supon päällikölle Seppo Tiitiselle jo kesällä 1988. Sama väite esitetään tuoreessa Maahanmuuttoviraston historiikissa. Presidenti Mauno Koivisto kiistää Helsingin Sanomien
haastattelussa (6.2.2011) tutkijan väitteen, jonka mukaan NL:n
tiedustelupalvelu KGB olisi ideoinut inkeriläisten paluumuuton Suomeen.
Hän sanoo ” Ei, eei. Neuvostoliitto suostui siihen, eivät he
inkeriläisiä missään tapauksessa halunneet karkottaa pois maasta.”
Neuvostoliitto karkotteli julmasti inkeriläisiä 1930-luvulta alkaen ja moneen otteeseen sisämaassa rajaseudulta pois, mutta kansa yritti aina palata takaisiin kotiseudulle, historialliselle Inkerin maalle. Täällä kertaa onnistuivat lähettämään rajan yli Suomeen, vaikkakin lähdimme vapaaehtoisesti, mutta mielestäni jouduimme etnisen puhdistuksen kohteeksi, ja se onnistui Venäjältä hyvin. Mutta miten kävi Inkerin suomalaisille Suomessa? Se on jo eri juttu. Henkilökohtaisesti ajattelen niin, ettei Neuvostoliitossa kaiken lisäksi haluttu sitä, että perestroikan vaikutuksesta alkoi Inkerin kansan voimakas nousu. Kaikki lähteet, joihin olen tutustunut viittaavat siihen, että paluumuuton tilaaja saattoi olla Neuvostoliitto ja mittatappiot oli hyväksytty Suomen johdossa jo etukäteen. Jos paluumuutto-päätökseen oli tultu kiireellisesti
ja tehty virhe? Niin voisiko tästä ”syyttää” vain presidentti Koivistoa?
Minne katsoivat muut johtavat poliitikot?, joilla ei näköjään löytynyt
kykyä tai tahtoa ja uskallusta puuttua asiaan, ja ottaa vastuuta tästä
paluumuutto-prosessista?
Matti Kyllönen 22.10.2011 14:48
Nouse, Inkeri ja nouse koko Itä-Karjala! Ja ennen kaikkea
luovutetut alueet. Niin Inkerin kysymys kuin luovutettujen alueidenkin
kohtalo on presidentti Mauno Koiviston surkean toiminnan seurausta.
Virokin, pienenä maana, kykeni hoitamaan uudelleenitsenäistymisensä
paremmin kuin Suomi, joka sentään taisteli vapaudestaan! Suomen olisi
pitänyt 1991 uudelleenryhdistäytyä.
Viola Heistonen 22.10.2011 19:00
Matti Kyllönen : "Niin Inkerin kysymys kuin luovutettujen
alueidenkin kohtalo on presidentti Mauno Koiviston surkean toiminnan
seurausta. Virokin, pienenä maana, kykeni hoitamaan
uudelleenitsenäistymisensä paremmin kuin Suomi, joka sentään taisteli
vapaudestaan! Suomen olisi pitänyt 1991 uudelleenryhdistäytyä.", - Tuolla tekstissäni kirjotin, että, jos oli tehty virhe
paluumuutto-prosessissa, niin voiko "syyttää" vain ja ainoastaan
presidentti Koivistoa? Periaatteessa kuka olen itse arvostelemaan? kun en ollut täällä,
mutta kuitenkin hieman kiinnostaa, niin tutkailen asioita, ja olen
huomannut, että monet samat poliitikot ovat aktiivisesti vielä
hoitamassa Suomen asioita. Esim, vaikka presidentiksi pyrkivä arvoisa
Paavo Lipponen!Esko Aho-pääministerinä vuosina 1991-1995. Anneli
Jäätteenmäki. ja Presidentti Ahtisaari vuosina 1994-2001?
Viola Heistonen 22.10.2011 19:58
Matti Kyllönen: "Luovutettu Karjala, Petsamo ja Sallan-Kuusamon alue olivat tarjolla kultalautasella, mutta ei ollut ottajaa", Lieneekö tämäkin liittynyt jotenkin inkeriläisten paluumuuttoon, niin
kuin se, että mukaa Suomi "vaihtoi" 1200 juutalais sotavankia
inkeriläisiin jatkosodan aikana tapettavaksi? En muista mistä olen
lukenut tämän, mutta on jäänyt mieleeni.
Jukka Kaulanen 22.10.2011 15:02
Tämä se enää Heistoselta puuttuikin! Pitäisikö Suomen nyt ruveta maksamaan vielä vahingonkorvauksiakin inkeriläisten kotouttamisesta ja asuttamisesta. Inkeriläisillä nämä karkotustouhut ovat menneet jo geeneihin: heidät pitää ilmeisesti 20 vuoden välein lastata härkävaunuihin ja rahdata vuoroin itään, vuoroin länteen. Omia kokemuksia näistä "karkotukseen ihastuneista": http://rodionr.vuodatus.net/blog/1825238/puna-arme...
Viola Heistonen 22.10.2011 15:27
Jukka Kaulaselle. - olenkin ylpeä inkeriläisyydestäni!
Jukka Kaulanen 22.10.2011 17:31
Enhän minä Viola- hyvä inkeriläisiä mistään syytä, tarkastelukulmani vain on hieman ihmettelevän sarkastinen.Minulla on hyvät välit inkeriläisiin naapureihini ja työtovereihini. Viola Heistonen:"Kenties tulee se aika, että Suomi haluaisi lähettää takaisiin Venäjälle noin 55 000 venäjänkielistä, joista todennäköisesti 3/4 osaa on inkerinsuomalaisia, muttei se Venäjän kanssa niin helposti käy!" Viola tuntee nyt jo varmaan hyvin Suomen ja suomalaiset, joten hän
tietää myös ettei tuollaista tilannetta varmasti koskaan tule. Eivät
venäläiset ja inkeriläiset ole mikään ongelmaryhmä Suomessa, pikemminkin
päinvastoin: hyvin sopeutuneita ja kaikissa yhteiskuntaryhmistä löytyy.
Aimo Remes 22.10.2011 19:04
Inkeriläiset ovat Ruotsin suurvaltapolitiikan
seuraus.Savolaiset siirrettiin vartioimaan Nevanlinnaa, samoin myös
Norjan rajalle.Inkeriläisillä on ollut armeenien kohtalo.Sodan aikana
Saksan toimesta pakkosiirrettiin Suomeen, joka joutui palauttamaan
NL:n.20-luvulla Suomi otti vastaan noin 20.000 Inkerin
pakolaista.Sinulla on varsin korkea koulutus.Minulla oli opettajana
Saviselän kyläkoulussa Matti Kälviäinen Kolppanan seminaarin
kahdenvuoden kokemuksellaan,järjestys ja kuri oli sellainen joka olisi
syytä olla tämänkinpäivän kouluissa.
Viola Heistonen 22.10.2011 15:03
Kenties tulee se aika, että Suomi haluaisi lähettää takaisiin
Venäjälle noin 55 000 venäjänkielistä, joista todennäköisesti 3/4 osaa
on inkerinsuomalaisia, muttei se Venäjän kanssa niin helposti käy!
Jan Gustafsson 22.10.2011 15:14
Tuskin KGB näki inkeriläisiä niin suurena uhkana, että ajatus
paluumuutosta olisi lähtöisin sieltä. Jos ajatus oli KGB:n, on
todennäköisempää, että tarkoituksena oli soluttaa myyriä muuttajien
joukkoon tulevaisuuden varalle. Toisaalta Venäjällä oli sen verran
suuria ongelmia muilla rintamilla siihen aikaan, että en oikein jaksa
uskoa kumpaankaan teoriaan.
Viola Heistonen 22.10.2011 15:46
Jan Gustafsson! Hs haastattelussa 6.2.2011 " Inkeriläisten tarina kosketti" presidentti Koivisto sano, että.."...Neuvostoliitto suostui siihen..."että Suomi ottaa inkeriläiset. Herää kysymys: mikä vaihtoehto olisi ollut johon NL-tto ei olisi suostunut? Tuon haastattelun otsikko kertoo presidentin inhimillisyydestä
inkeriläisiä kohtaan? Kysynkin:Missä oli se inhimillisyys vuonna 1944
jolloin Suomi lastasi n.56 000 inkeriläisiä lapsia, naisia ja vanhuksia
härkävaunuihiin ja lähetti kohti kuolemaa Neuvostoliittoon?
Jan Gustafsson 22.10.2011 15:57
Koivistohan ei ollut päättämässä asioista vuonna 1944, joten kysymyksesi on jokseenkin kummallinen. Suomelta ei kysytty haluttiinko inkeriläiset lähettää takaisin, se oli voittajan käsky. Toki se jätti arven sekä suomalaisten että inkeriläisten kollektiiviseen sieluun. Kun kommunistien valta mureni Neuvostoliitossa, tapahtui paljon
liikehdintää ei puolilla maata. Inkeriläisten paluumuutto on nähtävä
osana kokonaisuutta, samaan aikaan muutti paljon enemmän ihmisiä
"kotiin" Saksaan ja Israeliin.
Viola Heistonen 22.10.2011 17:12
Jan Gustafsson. Siteraan tutkija Toivo Flinkin kirjaa "Kotiin karkotettavaksi" sivulta 149 "Suomen ja NL-ton edustajien keskustellessa välirauhansopimuksesta Moskovassa 27.maaliskuuta 1944 inkeriläisten palautusta koskeva asia jäi epäselväksi. Heikki Roiko-Jokelan esittämässä pöytäkirjaotteessa Molotov totesi, että Neuvostoliitto ei tulee vaatimaan Suomeen vapaaehtoisesti siirtyneitä neuvostokansalaisia.", - Inkeriläiset kuuluivat ns. vapaaehtoisesti siirtyneisiin periaatteessa, koska heidät siirrettiin Suomeen sotatoimialueelta, jonne he eivät varmaankaan halunneet jäädä. Eli Suomen ei ollut pakko palauttaa ne 56 000 inkeriläistä v 1944-45 Neuvostoliittoon! Näillä näkymiin historia toistaa itseään. Nyt on Suomeem tullut n.55
000 venäjänkielistä porukkaa ja siinä joukossa todennäköisesti suurempi
osa on inkeriläisiä.
Matti Kyllönen 22.10.2011 15:32
Kiitos Viola Heistoselle hyvästä aloituksesta. Katselin nyt nuo
videopätkät. Ne palauttivat mieliin 1980-luvun loppuvuodet, jolloin
tein monta matkaa Inkerinmaalle ja Petroskoihin mm. Kelttoon, minne
Stalin "asutti" inkeriläisiä - suolle, paljain käsin koteja rakentamaan
ja toimeen tulemaan.
Viola Heistonen 22.10.2011 17:56
Matti Kyllönen: "Stalin oli heidät tappanut leireillä ja pakkotöissä", - väestön siirrot Neuvostoliitossa Inkerinmaalta alkoivat 1930-luvulla kun alkoi maatalouden kollektivisoinnn aika. Toinen iso väestön siirto ajoittuu ns. Stalinin vainoihin ja
voimakkaan puhdistukseen, jolloin miljoonia vihamielisiksi epäiltyä
kansalaisia tapettiin tai näännytettiin vankileireillä. Äitini (synt.1913) kertoo, että kova pelko oli silloin kylässä. Ja
eräänä iltana kylälle saapuivat mustatakkiset miehet autoineen ja veivät
jopa 17 vuotiaat pojat tielle tetymättömälle, josta he eivät koskaan
palanneet takaisiin.
Matti Kyllönen 22.10.2011 18:50
Näin tapahtui. Jonkin verran tunnen noita jo 1930-luvuin
vainoista alkaen mm. Maria Kajavan ym. elämänvaiheiden kautta.
Filmissäsi nähtävien kaltaisia itkeviä naisia olen tavannut,
haastatellut ja olen saanut olla mukana, kun heidän rakkaittensa multia
on siunattu uudelleen rakennettujen Inkerin kirkkojen alttareilla. On
ollut suuri kunnia saada polvistua heidän kanssaan ehtoollispöytään
heidän kirkossaan.
Viola Heistonen 22.10.2011 20:34
Matti Kyllönen, - kauniit kiitokset kommenttistasi!Ja toivotuksesta voimia ja siunausta työlleni. Jos tätä voi sanoa työksi? En tiedä itsekään miksi tekee mieli tuoda esille jälleen ja jälleenkerran keskustelupalstalle aiheetta inkeriläisistä. Periaatteessa NL-tto oli tekemässä kaiken, että saisi kitkettyä meistä pois inkeriläisyyden juuretkin! Mutta silti koskettaa vieläkin Inkerin ja sen kansan kohtalo. Noitten itkevien mummojen kanssa olin itsekin, mutta jossain kulisien takana valmistautumassa esiintymään kuorolaisten kanssa.
Armas Kumpulainen 22.10.2011 19:05
Olin Maria Kajavan aisaparina Karjalassa ja vanhassa Inkerissä
lataamassa uskoa Inkerin tulevaisuuteen 80 -luvulla, komminismin
kaudella. Siinä sivussa hoidin Petroskoin seurakunnan papin työt. Käytin
siellä puheenvuoron, jonka seurausta on se toiminta, joka on saanut
kauniin kukan Petroskoin uuden kirkon muodossa. Hankin entiseen kirkkoon
hyvät urut, jotka vietiin ja sitten vihin ne siellä 19.9.1990. Paljon
on vettä virrannut näistä ajoista Äänisestä Laatokkaan. Koko silloinen
aktiivinen polvi on pois. Minua on haluttanut lähteä perustamaan
Venjoelle seurakunta ja touhuta sen kirkko. Tosin piispa estelee,
Puskino kun on niin lähellä. Inkeriläisiä on Stalinin rautainen ruoska
kurittanut liikaa, vain po. henkilön vainoharhaisuuden takia. Inkerin on
aika saada äänensä kuuluviin. Tosin sen ääni alkaa olla venäjää, ja
mitähän KGB eversti Putinkin sanoisi.
Matti Kyllönen 22.10.2011 19:55
Mielenkiintoista, Armas Kumpulainen. Anna palaa! Inkerin ääni
on saatava kuuluviin. Uusia seurakuntia kannattaa perustaa, jos vain
voimia riittää.
Viola Heistonen 22.10.2011 22:40
Matti Kyllönen ja Armas Kumpulainen. - Saattaa olla, että "Suomen ystävän Putinin" sydänkin lämpenisi hyville Suomen ja Venäjän välisille asioille!
Viola Heistonen 22.10.2011 22:18
Armas Kumpulainen, A.K.: "Paljon on vettä virrannut näistä ajoista Äänisestä Laatokkaan. Koko silloinen aktiivinen polvi on pois...", - varmaan niin se on, että aktiivinen polvi on pois. Itse "pyörin" silloin Kupanitsan kirkon ympärillä ja jopa yritin opettaa suomenkieltä nuorisolle ja muistan kuinka iso ilo oli aina kun Suomesta saapui porukka kannustamaan ja auttamaan nostamaan kirkkoa raunioista. Kupanitsan kirkko on nyt kaunis ja palvelee ympäristön asukkaita niin suomenkielisiä kuin venäjänkielisiäkin! - Silloin suomalaisten avustus kirkoille ja muutenkin oli erittäin
tärkeä. Se antoi toivoa Inkerin kirkon ja maan elpymiselle. Kiitokset
muittenkin inkeriläisten puolesta vaikka nyt jälkikäteen!
Viola Heistonen 22.10.2011 22:37
22.10.2011 18:31 Jukka Kaulanen : " Eivät venäläiset ja inkeriläiset ole mikään ongelmaryhmä Suomessa, pikemminkin päinvastoin: hyvin sopeutuneita ja kaikissa yhteiskuntaryhmistä löytyy.", - hyvin huomattu! Kiitos. Ei ole näkynytkään venäläisiä tai inkeriläisiä joukolla barikadeilla vaatimuksineen!
Viola Heistonen 22.10.2011 23:17
22.10.2011 20:04 Aimo Remes. Niin, ne 20 000 pakolaista 20-luvulla olivatkin ensimmäinen inkeriläisten siirto Suomeen.
k. karttunen 22.10.2011 23:30
Venäjällä on jo vuosia ollut ongelmana väestön kokonaismäärä
pieneminen. Tuntuu, että siihen aika huonosti on sopinut inkeriläisten
päästäminen muuttaminen niin helposti Suomeen kuin mitä on tapahtunut.
Viola Heistonen 22.10.2011 23:54
k.karttunen : "Niin, että mistähän tässä paluumuuttoaallossa oikein on ollutkaan kysymys? - Tuskin me saamme tietää, ainakaan lähivuosiina! Sitten kun tutkijat
pääsevät 50 tai 100 vuoden päästä arkistoihin, niin ehkä selviä,mutta
jotain hämärää siinä on. Katsokaapa miten tuosa hasatattelussa Koivisto
vastaili toimittajalle. Ei tarvitse olla psykologina kun huomaa, ettei
kerrota kaikkea ja vaikenee toimittajien edessä.
J. Gagarin 22.10.2011 23:49
Noista videopätkistä ei kaikista oikein käynyt ilmi missä ajassa ja missä tilanteessa ne olivat filmattuja. Esimerkiksi pätkä, jossa suuri joukko enimmäkseen vanhaa kuulijakuntaa vuodatteli kyyneleitä kuunnellessaan laulua, jonka sanat menivät jotenkin niin, että "kotimaani Inkeri - sinne kaipaan aian", ei paljastanut olivatko kyseiset kuulijat Suomessa vai Inkerinmaalla. Mieltäni askarruttaa kaksi kysymysta tähän blogiin liittyen: -kuinka suuri osa inkeriläisistä muutti Suomeen Koiviston ilmoituksen jälkeen? -miksi monet inkeriläiset Violan - itse vapaaehtoisesti Suomeen
muuttaneen - tavoin kritisoivat sitä, että heille annettiin mahdollisuus
muuttaa Suomeen? Pakkohan se ei ollut. Suomalaisillakin on kautta koko
historian ollut mahdollisuus muuttaa Ruotsiin eikä kukaan ole sitä
vapautta kritisoinut.
Viola Heistonen 23.10.2011 01:08
J.Gagarin. "Inkerin -liiton kokous", jossa mummot itkevät, tapahtui Pietarissa. "Omal maal.." toi itkut silmiin, koska jokaisen mieleessä varmaankin oli oma kotiseutu, josta suurempi osaa oli jonnekin jossain vaiheessa siirretty. Yritän vastata askaruttaviin kysymyksinne. 1. Ennen toista maailmansotaa Neuvostoliitossa ja Baltian maissa oli ainakin 144 525 suomalaista ja vuonna 1959, jolloin Neuvostoliitossa suoritettiin ensimmäinen sodanjälkeinen väestölaskenta, asui väestölaskemnnan piiriinkuuluvalla alueella ( mukaan luettua Baltian maat)92 717 suomalaista. Neuvosto-Karjalassa oli 27 829(30%), Leningradin alueella oli enää 23 193(25%), Virossa 16 829(18%). Lähde:" Muuttonäkymät Venäjältä ja Baltian maista Suomeemn". Eve Kyntäjä.Hill Kulu. Siirtolaisinstituutti.Turku 1998. Varmaan nuo luvut pitävät paikkaansa, mutta kuinka paljon Suomeen on
muuttanut? Virallinen luku 30 000 liikkuu jo vuosia jos ei kymmenen? 2. Kritisoin, koska mielestäni Suomi ei ollut valmis ottamaan vastaan
inkerin suomaläisiä. Virallisesti meitä ei ole Suomessa olemassa ja ei
varmaankaan kukaan voi sanoa, kuinka iso prosentti 55 000 on inkerin
suomalaisia, koska kaikki, jotka tulivat/tulevat Neuvostoliitosta ja
Venäjältä luokitaan venäläisiksi/venäjänkielisiksi. Meitä täällä
venäläistetään, kaikella kunnioituksella kuitenkin itse venäläisille!
J. Gagarin 23.10.2011 01:26
Tietosi mukaan siis lähes kaikki varsinaisen Inkerinmaan suomalaiset ovat muuttaneet Suomeen. He ovat siis tahtoneet tänne tulla. Olisiko heitä pitänyt estää? Ei voi sanoa etteikö Suomi olisi ollut valmis heitä vastaanottamaan. Ovathan he otettu vastaan ja he ovat tännne asettuneet. Suomi ei ole kommunistinen maa, jossa ihmisiä asetetaan jonnekin ja heille tehdään jotain. Jokainen kansalainen luo oman elämänsä samoin ehdoin kuin kaikki muutkin. Noihin lukuihin pitää muita lukijoita varten todeta, että kyse on
siis nimenomaan suomalaisten määrästä, ei karjalaisten, joita on
Venäjällä edelleen varmaan yli satatuhatta. Inkeriläisethän eivät ole
karjalaisia, vaan luterilaisia suomen kieltä puhuvia ihmisiä.
Viola Heistonen 23.10.2011 10:58
J.Gagarin. Mauno Koiviston aloitteesta v.1990 oli luotu järjestelmä, jonka mukaan Neuvostoliitossa asuville suomalaisille annettiin palumuuttaja-status- siis oikeus palata historialliseen kotimahansa. Tällaisen paluumuuttaja-statuksen sai henkilö, joka neuvostoaikaisen asiakirjojen mukaan pysty osoittamaan, että hänen neljästä isovanhemmistaan ainakin yksi oli suomalainen. Vuonna 1996 paluumuutto-oikeus kavennettiin koskemaan vain niitä,
joiden vanhemmista vähintään toinen ( tai kaksi isovanhemmista) oli
suomalainen.
Viola Heistonen 23.10.2011 11:17
J.Gagarin : "Tietosi mukaan siis lähes kaikki varsinaisen Inkerinmaan suomalaiset ovat muuttaneet Suomeen", - Vuosien 1989 ja 1997 välisenä aikana entisen Neuvostoliiton alueelta muutti kaikkiaan 33 260 henkilöä. Suomesta sinne taas muutti 3 273 ihmisttä. Nettomuutto oli siis 29 987 henkilöä. Tiedot Lassi Saressalo kirjasta "Inkeri" sivulta 47 (Eve Kyntäjä, Hill Kulu), joka oli painettu Tamperella 2000. Eli vuonna 2000 jo oli lähes 30 000 ja nyt tätä numeroa riepotellaan siitä asti inkeriläisten palumuutto määräästä. Herää kysymys: pidetäänkö salassa todellisen paluumuuttajien määrää?
Heikki Ekman 23.10.2011 09:47
Hieno aloitus. Ihmettelen suuresti lännen kaksinaismoralismia;
syytetään Turkkia, natsi-Saksaa kansanmurhista, mutta ei myönnetä sitä
tosiasiaa, että yksi historian suurimpia kansanmurhaajia on ollut
Venäjä. Venäjän syystä meidän historiallinen kotimaa on meiltä viety.
Ikävä kyllä hyvin monet, erityisesti kolmannen sukupolven edustajat ovat
unohtaneet juurensa. Karjalan kielen tunnustaminen omaksi kielekseen on
tosin askel oikeaan suuntaan. Kannatan itsenäisen Itä-Karjalan ja
Inkerin muodostamista. Halki historian aina näihin holtittoman
kapitalismipolitiikan ja lumedemokratian päiviin asti pienet kansat on
unohdettu. Nyt on tuhannen markan paikka myös pienien kansojenkin nousta
barrikadeille, kun elämme (toivon mukaan) muodostuvan vastarinnan
aikaa.
Viola Heistonen 23.10.2011 12:28
Heikki Ekman : "Kannatan itsenäisen Itä-Karjalan ja Inkerin muodostamista.", - sellainen halu oli uskon, että monella inkeriläisellä ja alkoi
toivokin hiipiä seluumme Perestroikan tulleessa Neuvostolitossa. Nyt täällä meitä sätitään ja syytetään, että tulimme valmiiksi katettuun pöytän ääreen nauttimaan elämästä kantaväestön kustanuksella. Emme kuitenkaan olla "kuokkavieraita"! Omien heimolaisten, eli
suomalaisten Presidentiltä saimme kutsun vuonna 1990 tulla "aterioimaan"
pöytän ääreen. En voi muuta sanoa, kuin: Kiitos kutsusta!
Heikki Ekman 23.10.2011 09:54
Unelmassani tulevaisuuden Suomi olisi EU:sta ja Eurosta sekä
holtittomasta kapitalismista vapaa, pienien kansojen oikeuksia
kunnioittava maa. Nykyisin Suomi matkii aivan liikaa länsimaita ynnä
muita sortoa harjoittavia maita. Meillä on käynyt huono tuuri
hallitusten suhteen.
Viola Heistonen 23.10.2011 13:02
Heikki Ekman : "Meillä on käynyt huono tuuri hallitusten suhteen.", -Itsehän me valitsemme maamme hallitukselle ehdokkaita! Pitäisikö
osata arvioida paremmin millaista porukkaa äänestämme Arkadian mäelle?
Armas Kumpulainen 23.10.2011 11:00
Suomen ei olisi pitänyt suostua -44 inkeriläisten 63'000 tänne vapaaehtoisesti muuttaneen palauttamiseen. Pelättiin, että ryssä alkaa hyökätä, jos jokaista tänne tuotua ei karkoteta. Syntyi kauheita traumoja. Kukaan ei päässyt kotiseudulleen, kaikki vietiin orjatyövoimaksi, olivathan he saaneet porvarimaassa "vieraita vaikutteita". Inkeriläisistä oli silloin jokainen tänne tullut kirjoittanut nimellään vahvistuksen, ettei ole pakotettu. Saattaa olla, että teko pelasti useita nälkäkuolemalta. Suomella ei ollut vielä tukea lännestä, Saksastakin se oli jo luopunut. Oli nöyristeltävä ja annettava mennä. Joillekin sattuivat huonot olot täällä, mutta aikaa myöten kaikki olisi järjestynyt. Hankin mm. Maria Kajavalle vävynsä, tyttärensä ja vukukan kanssa asunnon Puistolasta Maukka Koiviston paluumuutossa. Heidät oli pukattu asumaan opiskelijoiden soluun kaiken nuorison hälinän keskelle.Minua auttoi asiassa nykyinen ulkoministeri Erkki Tuomioja. Koti oli tarkoitus siunata, minua oli tehtävään jo pyydetty, Marian 90-vuotisjuhlan aikoihin. Hän pääsi Kelton matkalla ikuiseen juhlaan. Minä näin Kupanitsan kirkon muussa käytössä ja rikottuna syyskuussa 1974. Silloin Petroskoin seurakunta oli ollut olemassa neljä vuotta. Puskinista alkoi haaveilu kohta sen jälkeen, kun olimme käyneet alueella. ======= ======= ======= ======= ======= =======
Viola Heistonen 23.10.2011 14:20
Armas Kumpulainen : "Suomen ei olisi pitänyt suostua -44 inkeriläisten 63 000 tänne vapaaehtoisesti muuttaneen palauttamiseen. Pelättiin, että ryssä alkaa hyökätä, jos jokaista tänne tuotua ei karkoteta.", - niin se varmaan oli. Olen kirjoittanut blogin Puheenvuorossa 19.6.2010 "Perustuiko inkeriläisten palautus Neuvostoliittoon petokseelle?", Linkki sinne, olkaa hyvä! Пожалуйста! http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/36985-perus...
Armas Kumpulainen 23.10.2011 11:04
Kun olin kuoron ja orkesterin kanssa vierailulla ja laulettiin voimakkaasti tuo Mooses Putron sävellys "Nouse Inkeri", monen silmäkulmaan kihosivat kyyneleet, ettei kaikkien 600 paikalla olleen. Kysyin eräältä mieheltä mikä sen aiheutti. Hän sanoi:"Kun aikaisemmin olen ollut kuulemassa tällaista, oli toinen aika, sen jälkeen on tapahtunut liikaa, muistot itkettivät." ======= ======= ======= ======= ======= =======
Viola Heistonen 23.10.2011 13:15
Armas Kumpulainen : "Hän sanoi:"Kun aikaisemmin olen ollut kuulemassa tällaista, oli toinen aika, sen jälkeen on tapahtunut liikaa, muistot itkettivät.", - Tuossa videopätkässäkin näkyy selvästi, että kyynelet
inkeriläisiltä tulivat sydämestä asti! Mutta sali oli täynnä iäkästä
porukkaa, jotka olivat varmaan tulleet monien jopa kymmenien kilometrien
päästä kokoontumaan yhteen.
Armas Kumpulainen 23.10.2011 14:48
Kaukaisin kastettavakseni tullut perhe Petroskoissa toimiessani oli tullut 6000 km. päästä. Rouva ja kaksi tyttöä kastettiin samalla kerralla. Tuojana oli lasten äidinisä, joka kuului niihin Pultavan vankeihin, jotka 1709-1710 vietiin Siperiaan, ja jotka menivät erilleen asumaan. He eivät saaneet tietää Uudenkaupungin rauhasta 1721. Kun he saivat tiedon, ilmeni, että heitä avustanut hanti oli 1710 pettänyt ja merkinnyt heidät venäläisiksi. Ei asiaa pois.Usein kastoin Petroskoissa samassa kasteessa jopa 40 ihmistä, joskus kolme sukupolvea kerralla. ======= ======= ======= ======= ======= ======= ![]()
Viola Heistonen 23.10.2011 16:17
Armas Kumpulainen, Inkerinmaan suotuisan strategisen sijannin vuoksi monet suurvallat ovat pyrkineet saamaan sen alueen itselleen. Hävitysretkiä sinne tekivät sotajoukot niin lännestä kuin idästäkin, tuhoten siellä asuvia suomalaisia. Muuten, itse olen kastettu Kupanitsan kirkossa aikuisikäisenä hieman
ennen Suomeen lähtöä, kun kunnon kattoakaan ei ollut vielä ja muistan
kun lumihiutaleet laskeutuivat kaunisti alttarille. Kastetilaisuuden
suoritti Arvo Survo ja kummiksi tuli toinen pappi Arvo Soitu. Näin
kerron henkilökohtaisesti.
Armas Kumpulainen 23.10.2011 16:28
Hienoa! Siunausta Sinulle. ======= ======= ======= ======= ======= =======
Viola Heistonen 23.10.2011 17:20
Kauniit kiitokset kaikille keskusteluun osallistujille! Jos tykkäätte, niin voisimme kuunnella vielä Arvo Survon laulamaa laulua : "Mie tulen takasii viel, Inkeri armain!" http://www.youtube.com/watch?v=sNiDYrXlqOc&feature...
|