Omal maal, omal maal, omal kotimaal

Viola Heistosen kirjoitus valottaa niitä tapahtumia, joiden seurauksena suomalaisten ja suomensukuisten asuma-alueet ovat viimeisten sadan vuoden aikana siirtyneet Kannaksen suunnalla noin 200 km länteen, suurin piirtein Saaresta (Сарское Село, Царское Село, Пушкин) Ylä-Urpalan länsipuolelle.

Ajattelemisen aihetta?

======= ======= ======= ======= ======= =======

Joo piispa on katera, kun Violakin karkasi Suomees.

======= ======= ======= ======= ======= =======

Eli Koivisto pakotti inkeriläiset jättämään Inkerinmaan ja Stalinin troikan kammetessa Kannakselle 1944, 500 000 karjalaista jätti kotikontunsa ihan vapaaehtoisesti? Inkeriläisten paluumuuton osalta sillä ei tietysti ollut mitään merkitystä, että Suomessa oli palkkataso ehkä kymmenkertainen plus sosiaaliturvat. Varmaan löytyy kgb -papereita vaikka muille jakaa, mutta asettamalla Koivisto syypääksi, voidaan kgb:n ja Kremlin tekeleet hyvin unohtaa ja valkopyykätä. Eikö tämä kuullosta jonkin sortin Tukholma -syndrooman variaatiolta? Sitä on tosin ollu liikkeellä näissä sodan häviäjävaltioissa enemmänkin ja ympäri Euroopan.

======= ======= ======= ======= ======= =======

Kiitos Viola mielenkiintoisesta katsauksestasi.

Siitä käy ilmi "normaali" oman nuoruuden kaipuu, vaikka asuitkin silloisessa Neuvostoliitossa. Aika kultaa muistot ja Suomi tuntuu huonommalta. Tämä on hyvin ymmärrettävää.

Inkerinmaan suomensukuiset ovat kautta historian kokeneet hirvittävyyksiä. Maa on autioitunut esim, kun ortodoksit pakenivat itään ruotsalaisten pakkokäännytyksiä. Savon ja Karjalan kirkoissa houkuteltiin muuttamaan Inkerinmaalle mm maatilojen ja verovapauksien saamiseksi. Siis sinäkin olet kaiketi suomensukuinen.

Inkerin 150 000 inkeriläisestä karkoitettiin ja tapettiin ilman syytä noin 58 000 ja sota aikana evakuioitiin noin 30 000 muualle Neuvostoliittoon. Äkkiä laskien Inkerinmaalle jäi 62 000 henkeä. Sanoisimpa, että Neuvostoliitto teki kauhean suoneniskun pienelle kansalle.

Inkerinmaa jäi sotatoimialueeksi, jossa ihmisten on ollut aina hirvittävä elää. Neuvostoliiton puolella vallitsi valtava nälänhätä ja saksalaisten puolella siviilien olot olivat hirmuiset. Suomalaiset tulijat inkerikkojen apuun kahdella motiivilla: ensinnäkin hädänalaisista veljeskansaa täytyy auttaa ja toiseksi he helpottavat Suomesssa vallitsevaa työvoimapulaa. Inkeriläisiä pääosin naisia ja lapsia laivattiin Suomeen noin 63 000. Heistä Suomen oli palautettava 53 000. Suuri osa teloitettiin pettureina ja osa vietiin ties minne.

Olet selkeästi katkera Suomelle sen toiminnasta. Voisit kertoa suoraan, miten Suomen olisi pitänyt toimia. Olisiko ollut parempi, jos inkerikot olisi jätetty taistelevien osapuolten jalkoihin? Olisiko Suomen pitänyt sanoa Stalinille, että mehän emme palauta ketään? Haist sä vaan itte!

Gorban glasnosti antoi inkeriläisille mahdollisuuden kokea omanarvontunnon nousevan.

Presidentti Koivisto ulkopoliittisena johtajana määritteli inkerikot suomalaisiksi, joilla voivat halutessaan tulla paluumuuttajina Suomeen. Erittäin moni käytti tätä mahdollisuutta hyväkseen. Nyt on suomalaiseen tyyliin arvosteltu Koivistoa huomattavan negatiivisesti. Tätä ovat tehneet sekä kantasuomalaiset että inkerikot.

Koivistoa ovat syyttäneet Kgb:n asialla toimisesta sekä moni suomalainen että sinä hyvä Viola. Todistukset ovat tasolla "lapsikin ymmärtää". Toisaalta ajatellen Koivisto antoi mahdollisuuden. Hän avasi portin tulla. Hän eikä kukaan suomalainen käskenyt, koska eihän täältä voitu käskeä. Käskettiinkö teitä ei-venäläisiä lähtemaan länteen?

Jokainen paluumuuttaja teki kaiketi itse päätöksen ja jokainen on siten vastuussa omasta itsestään. Jos Inkerinmaa ja inkeriläiset kokevat saaneensa kuoliniskun kansana niin se on oma kollektiivisen massan syy. Ei siis Suomen tahi Koiviston.

"Väestönlaskentatilastoista selviä, että kun Neuvostoliitossa ja Baltian maissa oli vuonna 1939 124 496 suomalaista, niin vuonna 1989 oli enää 67 359 ( 57 137 ?) suomalaista! Siis suomenkielisten määrä koko Neuvostoliitossa väheni sotaa edeltäneestä ajasta yli 100 000, eli 81%!"

Tuossa on mielenkiintoisia lukuja. "Luvut kertovat itsestään…" Mitä ne kertovat?

On vain muistettava, että Stalinin Neuvostoliitossa väestölaskentojen tulokset olivat määrättyjä jo etukäteen. Paluumuuttoonhan nuo luvut eivät kuulu. Ne osoittavat vain Neuvostoliiton hirmuhallinnon tehokkuuden, jos ovat oikeansuuntaisia.

Kun nyt Suomi ja presidentti Koivisto on tuhonnut Inkerin kansan niin pitääkö meidän suomalaisten tuntea häpeää ja heittää tuhkaa päällemme? Mehän olemme raakoja riistäjiä ja syyllisiä kansan tappamiseen kun avasimme oven teille.

Eräs yksittäistapaus: Helsingin Kontulassa asuu/asui Helsingin kaupungin sosiaalitoimen maksamassa vuokra-asunnossa umpivenäläinen eläkkeellä oleva naislääkäri, joka oli elänyt Tashkentissa. Siellä hän oli naimisissa toisen lääkärin kanssa, jonka sisäisessä passissa oli kansallisuudeksi merkitty inkeriläinen. Heillä oli yksi poika. Mies kuoli. Poika muutti Suomeen, koska hänellä oli siihen oikeus. Hän houkutteli myös eläkkeellä olevan äitinsä tänne. Äiti oli haastattelussa elämäänsä todella tyytyväinen ja mikäpä siinä, kun Helsingin kaupunki maksoi kaiken käytännössä.

Äidillä on takanaan pieni mielenkiintoinen yksityiskohta: Hän hoiti kirjailija Soltshenitsinia vankileirin saatistossa jonkin aikaa.

Toinen yksittäistapaus: Kova julkinen älämölö vanhasta venäläisnaisesta, joka tuli turistiviisumilla Suomeen tyttärensä ja hänen suomalaisen aviomiehensä luokse. Pariskunnan ja median mielestä oli ihan hirveää, kun mamman ei annettu jäädä tänne ja saada kaikkea sitä terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaan, jonka suomalaiset saavat. Olihan se ihan väärin, että hänestä ei tehty ennakkopäätröstä, johon vedoten todella monet tuhannet olisivat tulleet viettämään loppuvuosiaan suomalaisissa vanhainkodeissa ja sairaaloissa. Mamma taidettiin kantaa paareilla median eteen surkuteltavaksi, minkä se tekikin. Venäjä kertoi Putinin suurella suulla, että kyllä he hoitavat omansa, jos Suomi ei siihen kykene. Ja näin tapahtuikin todella.

Mammaaa vastaanottamassa rajalla oli sekä hieno ambulanssi että helikopteri ja valtava määrä mediaväkeä. Loppujen lopuksi mamma vietiin Inkerinmaalle vanhainkotiin, jossa on venäläisiä vanhoja naisia. Hän tuntui haastattelussa viihryvän siellä ja todella piristyneen, kun saa jutella omalla kielellä.

Kovin paljon ei ollut esillä se, että ko laitos on suomalaisten rakentama ja suomalaisella rahoituksella pyöritettävä. Siis Putin piti sanansa.

======= ======= ======= ======= ======= =======

Erland Salo, kiitos kommenttistasi. Se on asiaa täynnä. Jossain olen samaa mieltä jostain en. Onkin aikomus kirjoittaa sarjan inkerin suomalaisia koskevia blogeja, jossa olisi aikomus vastata laaemmin kommenttisi, jatkamme siis keskustelua aiheesta.

Mitä lyhyesti tähän kommenttiin, niin olen minä suomensukuinen ja todennäköisesti juureni ovat sieltä 1600-1700 ajoilta, joten näillä näkymiin olisi paikka kiittää presidentti Koivistoa, mutta tunteeni sijoittuvat Inkerin kansan nykytilanteeseen.

"Olisiko pitänyt Suomen sanoa Stalinille, että mehän emme palauta ketään. Haist sä vaan itte", niin olisi pitännyt sanoakin, mutta kun kuulemma "rähmällään oltiin" ja Suomen viranomaisetkin tiesivät silloin v.1944, ettei junat inkeriläisten kanssa pysähtykään Leningradiin. Ja eivät pysähtyneetkään ja seuraukset toivatkin taas kerran inkeriläisten "mittatappiot".
Sekin mummo, kenestä kerrotte tuossa on jo pois nukkunut tästä julmasta maailmasta ja lepäköön siellä rauhassa.

======= ======= ======= ======= ======= =======

Aimo Remes, suurvalta siirtopolitiikkaa se on tässä inkeriläisten siirrossa paikasta toiseen. Ei silloin sodan aikana eikä nyt paluumuuttoprosessissa keneltäkään kysytty mielipidettä vaan käytettiin hyväksi ihmisten kurjaa oloa Neuvostoliitossa ja tarjottiin "porkkanaa" parempaan elämään Suomessa.Nyt sitten tuodaan esille, että vapaaehtoisesti kaikki lähtivät, "syyttäen" itse inkeriläisiä maan pettureiksi.
Eikös tämä olisi kansainvälisesti tuomittava?, kun maitten välisessä politiikassa tuhotaan koko kanssa juuriltaan?

======= ======= ======= ======= ======= =======